Tiedon hyödyntäminen ja ennakointi muuttuvissa kaupungeissa (2/2)

Tietoa rajapinnoilta – Elinkeino- ja maankäyttötiedon yhteensovittaminen kasvavien kaupunkiseutujen suunnittelussa

Ilari Karppi, Iina Sankala
Tampereen yliopisto

Kaupunkiseutujen rakentumisella ja kasvulla on yhä merkittävämpi rooli Suomen kaupungistumiskehityksessä. Kaupunkiseutuja on kaikkialla, puhutaan sitten metropolialueista (USA) tai toiminnallisista kaupunkiseuduista, FUA (EU/OECD). Vaikka ne ovat määritelmänkin mukaan työmarkkinoiden ja työssäkäynnin yhteen sitomia kokonaisuuksia, ei niillä useinkaan ole hallinnollisessa mielessä selvärajaista identiteettiä, vaikuttavista ja päätöksentekokykyisistä toimielimistä, edustuksellisuuteen perustuvasta demokraattisesta poliittistaloudellisesta vallankäytöstä puhumattakaan. Suomessa MAL-sopimusmenettely ja siitä johdettava kaupunkiseutujen suunnittelu ovat antaneet kaupunkiseuduille territoriaaliset puitteet, joita voidaan Davoudin ja Brooksin (2020) lailla kutsua imaginäärisiksi. Karppi ja Vakkuri (2019) luonnehtivat niitä päätöksentekojärjestelmän institutionaalisiksi zombeiksi.

Kaikesta tästä huolimatta kaupunkiseudut ovat myös todellisia ja materiaalisia. Ne eivät ole vapaita päätöksentekoon ja erityisesti kompleksisiin kehittämiskysymyksiin kytkeytyvästä osaoptimointi- ja siiloutumistaipumuksesta. Niitä riivaa kaikkien moniulotteisten kehittämiskysymysten parissa työskentelevien toimijoiden kohtaama ongelmien tunnistamisen, määrittelyn ja ratkaisuyritysten likiarvoistuminen tai proksifikaatio (Karppi & Vakkuri 2020). Kiistelty esitys uudeksi kaavoitus- ja rakentamislaiksi sisältää eräänlaisen option suunnittelutasosta, joka voisi tarjota kaupunkiseuduille voimakkaamman, konkreettisen kehittämistyön kautta toteutuvan hallinnollisen identiteetin. Lakiesityksen myrskyisä käsittely vuoden 2022 lausuntokierroksella teki kuitenkin näkyväksi valtaisan rakenteellisen aukon tavoissa ymmärtää kaupunkiseudut ja niiden merkitys suunnittelun skaalatasona.

Eräs keskeinen materiaalisen ja imaginäärisen kaupunkiseudun rajapinta rakentuu yhtäältä seudullisen maankäytön suunnittelun ja toisaalta seudullisen elinkeinotyön väliin. Se tarjoaa erinomaisen alustan tarkastella tapoja, joilla seutu ymmärretään (yritystoiminnan) integroituneena kokonaisuutena ja joilla sen kehittämistä koskevaa päätöksentekoa pohjustavaa keskustelua käydään. Tutkimme vuonna 2022 tämän rajapinnan ylityksiä Tampereen kaupunkiseudulla, tavoitteenamme siirtää elinkeinojen kehitysnäkymiä ja kehittämistarpeita koskevia näkemyksiä osaksi seudullista maankäytön suunnittelua. Tutkimuksen tuloksilla tuettiin kaupunkiseudun rakennesuunnitelmatyötä. Vuoden 2023 aikana teemme vastaavan tarkastelun Turun kaupunkiseudulla. Käymme esityksessämme läpi näiden prosessien tuloksia rajapintojen yli tapahtuvan tiedon ja ymmärryksen siirtämisen näkökulmasta.

Ennakointijärjestelmät alue- ja yhdyskuntarakenteen ohjaamisessa. Tapaustutkimus ympäristöministeriön alueidenkäytön kehityskuvan luomisesta.

Mikko Airikkala
Aalto-yliopisto

Maankäytön ja liikenteen suunnittelun päätöksillä on monimutkaisia ja laaja-alaisia vaikutuksia vuosikymmeniä eteenpäin. Siksi suunnittelussa tulee huomioida tämän päivän tarpeiden lisäksi myös todennäköiset ja mahdolliset tulevaisuuden kehityspolut ja trendit. Tätä tarvetta korostaa entisestään suunnitteluprosessien polkuriippuvuuden riski. Ennakointi ja muut tulevaisuudentutkimuksen työkalut tarjoavat keinon kuvitella mahdollisia tulevaisuuksia ja niiden vaikutuksia sekä lisätä suunnittelun joustavuutta ja sopeutumiskykyä. Näistä työkaluista mahdollisia tulevaisuuksia luotaavia skenaarioita käytetään jo melko laajasti samalla kun muita menetelmiä, kuten toimintapolkuja toivottuun tulevaisuuteen luovaa backcastingia, hyödynnetään jatkuvasti enemmän.

Ennakointia käytetään kuitenkin useimmiten kertaluonteisena harjoituksena integroimatta sitä suunnitteluorganisaatioiden jatkuvaan toimintaan. Ennakointijärjestelmien luominen voisi lisätä ennakointityön vaikuttavuutta ja suunnitteluorganisaatioiden ennakointikapasiteettia. Ennakointijärjestelmä voidaan ymmärtää organisaation toimintaan upotettuna toimijoiden ja prosessien muuttuvana kokonaisuutena, joka pyrkii luomaan tulevaisuustietoa ennakointitoiminnalla. Ennakointijärjestelmä on enemmän kuin pelkkä osiensa summa, sillä se tuottaa uusia ja lähentyviä näkemyksiä, uudistaa osallistujien mentaalisia malleja ja ylläpitää keskustelua järjestelmän käsittelemistä asioista.

Ennakointijärjestelmiä ja organisaatioiden ennakointikapasiteetin kehittämistä on tutkittu tulevaisuudentutkimuksen kirjallisuudessa mutta tätä tietoa ei ole juuri sovellettu suunnittelukontekstiin. Tässä esityksessä tarkastellaan ennakointijärjestelmien käyttöä strategisessa suunnittelussa ympäristöministeriön parhaillaan valmisteleman alueidenkäytön kehityskuvatyön kautta. Ministeriön tavoitteena on luoda alue- ja yhdyskuntarakenteen seuranta- ja ennakointijärjestelmä, joka mahdollistaa jatkuvan tilanne- ja tulevaisuuskuvan ylläpitämisen ja päivittämisen sekä tarjoaa välineitä suunnittelun tueksi kaikilla suunnittelun tasoilla. 

Tutkimusintressejä ovat ennakointijärjestelmän syntyminen, sen syntymisen esteet ja mahdollistavat tekijät, osallistuvien toimijoiden käsitykset sekä ennakointijärjestelmän organisatorinen juurtuminen. Tutkimuksessa hyödynnettäviä menetelmiä ovat järjestelmän kehitysprosessin osallistava havainnointi, aiheeseen liittyvien asiakirjojen dokumenttianalyysi, työpajamateriaali ja haastattelut. Luomisvaiheessa olevan ennakointijärjestelmän tutkiminen lisää ymmärrystä siitä, miten ennakointitoiminta voidaan upottaa osaksi organisaation toimintaa suunnittelunalan kontekstissa.

Kestävän liikkumisen edellytykset muuttuvilla kaupunkiseuduilla – tietoa yhdyskuntarakenteesta ja ymmärrystä muutoksesta

Ville Helminen
Erikoistutkija
Suomen ympäristökeskus

Kaupunkiseudut ovat kestävyysmurroksen ytimessä. Kestävyysmurros vaikuttaa kaikkeen ja määrittelee pitkälti kaupunkien tavoitteiden asettelua pitkälle tulevaisuuteen. Pohdin väitöskirjatyössäni kestävän liikkumisen ja yhdyskuntarakenteen välisiä tekijöitä. Sen pohjalta käsittelen esityksessäni, miten olemassa olevat yhdyskuntarakenteen kudokset määrittävät edellytyksiä kestävän liikkumisen edistymiseen, ja toisaalta miten toiminnallisuuden ja digitaalisuuden muovaama alueellinen vuorovaikutus jäsentyy yhdyskuntarakennetta muokkaavana tekijänä. 

Kestävän kaupungin tavoite pakottaa tunnistamaan ja erottelemaan olemassa olevasta yhdyskuntarakenteesta ne tekijät, jotka 1. edistävät ja mahdollistavat kestävän suunnan sekä ne, 2. jotka ovat kestävyyden kannalta vaikeita tai estävät tavoitteiden toteutumista. Toisaalta tarvitaan ymmärrystä siitä, miten yhdyskuntarakenne on muuttumassa toimintaympäristön muuttuessa. Muutoksen ymmärtäminen sekä tavoitteiden ja toimenpiteiden kohdistaminen edellyttää tietoa yhdyskuntarakenteesta ja sen muutoksista. 

Vaikka kaupunkien fyysinen yhdyskuntarakenne vaikuttaa muuttuvan suhteellisen hitaasti, toiminnallisessa yhdyskuntarakenteessa muutokset voivat olla nopeita erilaisten rakennemuutosten myötä. Tämä tarkoittaa erilaisia aikajänteitä, kun käsitellään 1. kaupunkien suhteellisen pysyviä fyysisiä rakenteita, kuten rakennuskantaa, infrastruktuuria ja kaupunkikudoksia tai 2. nopeammille muutoksille alttiimpia toiminnallisuuksia, kuten asiointia, työtä ja työssäkäyntiä sekä elämäntapoja. Kaupunkien yhdyskuntarakenne on pitkälti muodostunut aikojen saatossa fyysisen ja toiminnallisen rakenteen yhteisvaikutuksesta teknologiakehityksen vauhdittamana. Tässä kehityksessä pysyvyys ja muutos ovat jatkuvasti läsnä. 

Jo useiden vuosikymmenten ajan informaatioteknologian kehityksen vaikutus kaupunkeihin on tunnistettu laajasti suureksi avoimeksi kysymykseksi. Yhdyskuntarakenteen näkökulmasta sen voi jo ajatella muodostaneen oman digitaalisen rakennetason fyysiseen ja toiminnallisen rakenteen rinnalle. Digitaaliset informaatiorakenteet konkretisoituvat tilanteissa, joissa toiminto tai fyysinen toimipaikka korvautuu digitaalisella versiolla. Etäyhteydet korvaavat liikkumista, verkkokauppa kilpailee kivijalkakaupan kanssa tai työtä voi tehdä missä tahansa. Yhdyskuntarakenne ei muutu enää vain toimintojen ja fyysisten rakenteiden vuorovaikutuksessa, vaan jo pidemmän aikaa informaatiorakenne on näiden rinnalla ollut keskeinen osa muutosdynamiikkaa. Miten tämä muutos vaikuttaa tulevaisuudessa nykyisiin kaupunkikudoksiin sekä liikkumiseen niissä ja syntyykö yhdyskuntarakenteeseen tästä aikakaudesta uudenlaista kaupunkikudosta? 

Yhdyskuntarakenteen ja teknis-taloudellisten muutosten simulointi osana energia- ja ilmastoviisasta suunnittelua

Ilpo Tammi
Ubigu Oy

Esitys käsittelee paikkatietopohjaisen yhdyskuntarakenteen suunnittelun ja ilmastovaikutusten arvioinnin skenaariosimuloinnin kautta saatuja käytännön kokemuksia sekä kokeellisia havaintoja tietopohjaisesta ennakointityöstä erityisesti yleiskaavatason ja seudullisen suunnittelun näkökulmista.

Yhdyskuntarakenteen suunnittelu ja toteuttaminen on vain yksi pala energia- ja ilmastoviisaiden yhdyskuntien kehittämisessä. Yleiskaava- ja seudullisen tason suunnittelussa ajallinen perspektiivi on yleensä noin 5–20 vuotta eteenpäin, mutta suunnitelmien konkretisoitumisen vaikutukset realisoituvat useimmiten vasta vuosikymmenien kuluessa. Merkittävässä asemassa ovatkin tämän rinnalla tapahtuvat laajemmat yhteiskunnalliset tekniset ja taloudelliset muutokset, niiden ohjaukset erilaiset skenaariot, sekä näiden suhde yhdyskuntarakenteen muutokseen ja tämän aikajänteeseen.

Esityksessä käsittelemämme menetelmän tarkoituksena on tukea kasvupaineiden kohteena olevien kaupunkien usein vaativien ilmastotavoitteiden saavuttamista, edistää kestävää kaupunkikehitystä ja mahdollistaa erilaisten kaupunkikehityksen skenaarioiden kvantitatiivista vertailua. Paikkatietopohjainen menetelmä on kehitetty yhteentoimivaksi valtakunnallisen yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmän aineiston (YKR) kanssa, mahdollistaen laajasti erilaisten sosioekonomisten ja demografisten muuttujien yhdistämistä ilmastovaikutusten simulointitulosten analysointiin.

Teknis-taloudellisten muutosskenaarioiden osalta käsittelemme erityisesti kansallisesti laadittua pitkän aikavälin kokonaispäästökehitys (PITKO) -skenaariotyötä sekä tämän päivitystä Hiilineutraali Suomi 2035 – Skenaariot ja vaikutusarviot yleispiirteisen yhdyskuntasuunnittelun sekä tähän kytkeytyvien ennakoinnin tietotarpeiden näkökulmasta.

Esityksessä käsittelemme myös yhdyskuntarakenteen muutosvaikutusten arviointityössä tarvittavia ja syntyviä tietoja, näiden hyödynnettävyyttä ja erilaisia tunnistettuja haasteita. Simuloinneissa tarvittavan laajan tietopohjan näkökulmasta erityisesti tietojen yhteentoimivuuden, teknisen saatavuuden sekä tietosuojan ongelmat nousevat toistuvasti esille.