Tiedon hyödyntäminen ja ennakointi muuttuvissa kaupungeissa (1/2)

Kaupungit ja kaupunkiseudut ovat jatkuvan muutoksen tilassa. Kaupungit kasvavat ja kutistuvat, ne monikulttuuristuvat ja kuplaantuvat. Asukkaiden toiveet asumisen suhteen elävät ja kaupunkilaisten käyttäytyminen kaupunkitilassa muuttuu. Kaupungit sopeuttavat toimintaansa yhteiskunnallisiin muutoksiin ja vastaanottavat ensimmäisinä kulttuuriset vaikutukset muualta maailmasta. Jatkuvan muutoksen vuoksi on tärkeää, että kaupunkien kehittäminen pohjautuu tutkittuun tietoon.

Kaupungeilla on myös yhä suurempi tarve ennakoida tulevaa. Muutoksen tahti on kiihtyvää, ja yllättävät tilanteet voivat vaikuttaa voimakkaasti toimintaan. Lisäksi kaupunkien pitää pystyä hallitsemaan tulevaisuutta esimerkiksi varautumalla mahdollisiin uhkakuviin tai edistämällä toivottavia tulevaisuuden skenaarioita. Tulevaisuustieto ja ennakointi auttavatkin kaupunkeja tekemään parempia päätöksiä ja reagoimaan ajoissa muuttuviin tilanteisiin.

Työryhmässä tarkastellaan kehittyvien kaupunkien tietotarpeita, tiedon hyödyntämistä ja kaupungeissa tehtävää ennakointityötä. Työryhmässä haetaan vastauksia muun muassa siihen, millaista tietoa tarvitaan jatkuvassa muutoksessa olevien kaupunkien johtamisessa ja mistä tietoa saadaan? Miten kaupungit ennakoivat tulevaa, ja millaisia työkaluja ennakointiin tai tulevaisuustiedon keräämiseen kaupungeissa käytetään? Mitä menetelmiä tiedon tuottamiseen tarvitaan ja mitä tiedon hyödyntäminen edellyttää eri toimijoilta?

Toivomme työryhmään puheenvuoroja niin tutkijoilta ja muilta tiedon tuottajilta kuin tiedon hyödyntäjiltäkin. Erityisen tervetulleita ovat puheenvuorot, joissa tarkastellaan uusia näkökulmia tai menetelmiä kaupunkeja koskevan tiedon tuottamiseen tai hyödyntämiseen.

Information needs and futures knowledge in changing cities

Cities and urban regions are in constant change. The pace of change accelerates unexpected situations, which may have a strong impact on cities and their performance. Therefore, scientific information, futures knowledge and foresight are essential to help cities make better decisions and react to changing situations in time. The topics of the session cover the information needs of the cities as well as the various ways that cities utilize futures knowledge and scientific information in their decision-making processes. We intend to have most of the session in Finnish, but we also welcome presentations and discussion in English

Puheenjohtajat

Antti Vasanen
Varsinais-Suomen liitto
antti.vasanen@varsinais-suomi.fi

Hanna Heino
Turun yliopisto, Tulevaisuuden tutkimuskeskus
hanna.heino@utu.fi

Timo Aro
Turun kaupunki

Sampo Ruoppila
Turun yliopisto & Turun kaupunki, Turun kaupunkitutkimusohjelma

Esitykset (1/2)

Esitykset osa 2/2 >

Poikkitieteinen monimenetelmäopetus kaupunkitiedon tuottajana

Jani Karhu
Historia- ja maantieteiden laitos, Itä-Suomen yliopisto

Itä-Suomen yliopiston Historia- ja maantieteiden laitoksella laadittiin uutta opetussuunnitelmaa vuonna 2020. Aikaisempien kokemusten ja saadun palautteen perusteella tavoitteena oli lisätä opintojen työelämärelevanssia. Toisena tavoitteena oli hyödyntää moniaineisen laitoksen yhteistyöpotentiaalia aikaisempaa paremmin. Tuossa tilanteessa syntyi ajatus monimenetelmällisestä maisterivaiheen opintojaksosta, jossa olisivat mukana historian, maantieteen sekä ympäristöpolitiikan oppiaineet. Opintojakson kantavana ideana oli hankkia yliopiston ulkopuolinen yhteistyötaho, jonka tarpeiden mukaan opintojaksolla opiskelijat tuottaisivat ryhmähaaste opetusmenetelmää soveltaen annetun teeman ja tietotarpeiden mukaisen tutkimusraportin. Näin opiskelijat saisivat mahdollisia työelämäkontakteja, annettu tehtävä olisi todellinen käyttöön menevä raportti, ja opiskelijat saisivat kokemusta eri menetelmien soveltamisesta yhdessä kokonaisuudessa. Idean taustalla olivat yhden opettajan hyvät kokemukset vastaavasta konseptista Sveitsissä.

Opintojaksoa ryhdyttiin laatimaan Moritz Albrechtin, Olli Lehtosen, Maija Halosen sekä Jani Karhun muodostamassa työryhmässä. Kokonaisuuden nimeksi tuli Monimenetelmällinen tutkimus käytännössä. Ensimmäiseksi yhteistyökumppaniksi keväällä 2022 tuli Joensuun kaupunki, joka oli juuri laatimassa ensimmäistä varsinaista asuntopoliittista ohjelmaansa. Opintojakson puitteissa opiskelijat laativat kattavan taustatietopaketin asuntopoliittisen ohjelman laatimisen tarpeisiin, jonka Joensuun kaupunki julkaisi. Kaupunki koki yhteistyön erittäin toimivaksi ja tuotetun aineiston hyväksi ja tarpeelliseksi. Tänä keväänä yhteistyökumppaneita ovat Joensuun kaupunkikeskustayhdistys Virta sekä Pohjois-Karjalan historiallinen yhdistys. Tutkimusraportin teemana on Joensuun keskustan Lumovoima, keskustan vetovoiman taustat, nykyisyys ja kehittämistarpeet. Raportti valmistuu huhtikuun 2023 loppuun mennessä. Raportti julkaistaan Pohjois-Karjalan historiallisen yhdistyksen julkaisusarjassa digitaalisena.

Analysoin esitelmässäni Monimenetelmät-opintojakson kokemuksia kaupunkitiedon tuottajana, opetusmenetelmällisenä kokonaisuutena sekä yliopisto-opetuksen ja paikallisten kaupunkitoimijoiden tarpeiden yhdistäjänä.

Median lähiö ei ole sellaisenaan hyvä: Helsingin Sanomien lähiöuutisoinnin sanastollinen ja aihealueellinen tutkimus 2000–2019

Antti Kanner
Helsingin yliopisto, digitaaliset ihmistieteet

Sampo Ruoppila
Turun yliopisto, sosiaalitieteet

Pirjo Turtiainen
Turun yliopisto, sosiaalitieteet

Sanat, niiden käytön asiayhteydet ja sanoille annetut merkitykset ovat tärkeä ja jatkuvassa muutoksessa oleva osa yhteiskunnallisen todellisuuden jäsentämistä. Sosiaalisen maailman julkisessa jäsentämisessä avainasemassa ovat symbolisten merkitysten tuottajat (Bourdieu, Wacquant), joihin toimittajat lukeutuvat.

Paperin aihe on median, tarkemmin keskeisen sanomalehden, rooli lähiöihin sekä terminä että alueina liittyvässä merkityksenannossa. Tutkimus kytkeytyy työryhmän teemaan sekä uudenlaisen menetelmän myötä, joka mahdollistaa aiempaa kattavamman perspektiivin tekstuaalisiin media-aineistoihin, että kyseenalaistamalla ”tiedon” yksioikoisen luonteen. Tutkimus yhdistää kielitieteen ja sosiaalitieteiden näkökulmia.

Tutkimuskysymyksemme on, minkälaista oli Helsingin Sanomien lähiöuutisointi vuodesta 2000 vuoteen 2019. Luonteeltaan aineistolähtöinen ja eksploratiivinen tutkimus kohdistuu keskeisiin sanasto- ja aihealueihin, joiden yhteydessä käsitellään lähiöitä tai sellaisiksi luokiteltuja asuinalueita. Kirjoituksia lähestytään siinä mielessä tekstinä, että riippumatta siitä kuka jutuissa puhuu, ne ovat toimittajien muokkaamaa ja Helsingin Sanomien julkaisemaa lähiömerkityksiä sisältävää jäsennystä.

Aineiston muodostivat kaikki Helsingin Sanomien artikkelit, joissa esiintyi joko sana lähiö tai jokin sen sisältämä yhdyssana tai sana asuinalue yhdistettynä jonkin suomalaisen lähiön nimeen (n=9539 artikkelia). Jatkokäsittelyyn valittiin kotimaan uutiset (Kaupunki, Kotimaa, Sunnuntai, Talous, Politiikka ja Metro -osastot, N=4581) ja ulkomaan uutiset (Ulkomaat, N=1427). Analyysissä sovellettiin kahta kielitieteen laskennallista menetelmää. Kotimaan ja ulkomaan uutisten vertailuun käytettiin avainsana-analyysiä, joka kuvaa minkälainen sanasto erottelee nämä kaksi aineistoa. Kotimaan uutisten tarkempaan sisällölliseen analyysiin, joka suoritettiin viisivuotiskausittain, käytettiin vektoriavaruusanalyysiä, jolla seulottiin aineiston sisäisiä sanastollisia myötäesiintymätendenssejä. Koska laskennallinen analyysi voi sekoittaa merkityksellisiä ja triviaaleja ilmiöitä, rakenteiden tunnistamisen ohella niiden sisällöllinen yhteys varmistettiin tekstien lähiluennella, jonka kautta Helsingin Sanomien lähiökuva viisivuotiskausittain 2000—2019 on tiivistetty.

Miten saada tietoa paikallisista eroista asumismenoissa? Asumisen kohtuuhintaisuuden vertailu suomalaisissa suurissa kaupungeissa malliperhemetodin avulla

Elina Sutela
väitöskirjatutkija ja yliopisto-opettaja
Sosiaalipolitiikka, Turun yliopisto

Asumisen kallistuminen ja sitä myötä eriarvoistuminen on keskeinen asuntopoliittinen huolenaihe kaupungeissa ympäri maailmaa, myös Suomessa. Asuntopolitiikan yksi tärkeimmistä tavoitteista onkin asumisen kohtuuhintaisuus. Käsite ymmärretään kotitalouden asumismenojen ja käytettävissä olevien tulojen sopivana suhteena, asumisen laatu huomioiden. Tästä näkökulmasta Suomessa on merkittäviä puutteita asumismenoja koskevassa tiedossa, etenkin koskien paikallisia eroja kaupunkien välillä ja niiden sisällä. Tämä huolimatta siitä, että vuokrat ja asuntojen hinnat vaihtelevat alueittain merkittävästi, ja asumisen kallistuminen on ensisijaisesti kaupunkimainen ongelma. Puutteellinen tieto vaikeuttaa asuntopolitiikan suunnittelua ja tilannekuvan muodostamista paikallisella tasolla; jää epäselväksi, kenelle ja missä asumisen kalleus on ongelma. Keskeinen syy vajavaiselle tiedolle on puutteellinen data. Suomessa kartoitetaan asumismenojen ja tulojen suhdetta kyselyillä, joissa on vain karkea aluetaso ilman yksittäisten kuntien tai asuinalueiden erottamisen mahdollisuutta. Tässä esityksessä pureudunkin sekä näiden datarajoitteiden ratkaisemiseen että asumismenojen paikallisten erojen havainnollistamiseen empiirisesti. Ensinnäkin tutkin, miten mitata asumismenojen kohtuullisuutta avoimesti saatavalla datalla ilman uusien kyselyaineistojen keräämistä. Toinen tavoitteeni on havainnollistaa asumismenojen paikallisia eroja Suomen suurimmissa kaupungeissa. Hyödynnän artikkelissa malliperhemetodia, jossa luon joukon hypoteettisia, mutta suomalaista yhteiskuntaa edustavia kotitalouksia. Simuloin näille kotitalouksille käytettävissä olevat tulot Suomessa maksettavien palkkojen, sosiaaliturvan ja verotuksen perusteella, ja vertaan näitä tuloja asumisen hintaan eri kaupungeissa. Rajaan asumismenojen tarkastelun yksityiseen vuokrasektoriin, sillä se on suomalaisissa kaupungeissa voimakkaasti kasvava, mutta asuntopoliittisessa keskustelussa usein sivuutettu hallintamuoto. Lisäksi rajaudun havainnollistamaan asumismenoja matalapalkkaisissa, mutta kaupunkien päivittäisten toimintojen kannalta keskeisissä ammateissa toimivissa kotitalouksissa. Tämä siksi, että tällaisten työntekijöiden on löydettävä asunto saavutettavien yhteyksien päästä työpaikkaansa, eikä etätyöhön siirtyminen ole useinkaan vaihtoehto.

Tiedon hyödyntäminen ja ennakointi Helsingin kaupungin palveluiden kehittämisessä

Katja Vilkama
tutkimuspäällikkö
Helsingin kaupunki, kaupunginkanslia, kaupunkitietopalvelut

Laura Ansala
erikoistutkija
Helsingin kaupunki, kaupunginkanslia, kaupunkitietopalvelut

Kaupunkien toimintaympäristö on jatkuvassa muutoksessa niin väestörakenteen, elämäntapojen, kulutustottumusten, työmarkkinoiden, taloudellisten reunaehtojen kuin turvallisuudenkin suhteen. Muutoksen tahti edellyttää kaupungeilta kykyä ennakoida tulevaa ja sopeuttaa palvelutarjontaa uudenlaisiin tarpeisiin. Tässä esityksessä tarkastelemme muutamien esimerkkien kautta Helsingin kaupungin tavoitteita kehittää ennakoivaa ja ennaltaehkäisevää palveluntarjontaa erilaisiin tietoon ja analytiikkaan perustuviin kokeiluihin pohjautuen. Lyhyiden esimerkkien lisäksi kuvaamme tarkemmin työvoiman saatavuuden haasteeseen liittyvää tutkimushanketta, jossa on kehitetty osaajien määrällisen ennakoinnin mallia tulevaisuuden työvoimapulan arvioimiseksi.