Pelaamisen ja leikkimisen tieto kaupunkiympäristössä

Työryhmä kutsuu osallistujia pohtimaan pelaamista ja leikkimistä koskevaa tietoa nykyhetken sekä tulevaisuuden kaupunkiympäristössä: mitä ovat pelillinen ja leikillinen toiminta nyt, miten kaupunkilaisten kokemus siitä rakentuu ja miten tätä tietoa voidaan käyttää tulevaisuuden kaupunkiympäristöjen suunnittelussa kaupunkilaisten osallisuutta ja vuorovaikusta lisäävänä työkaluna?

Pelillisyys, pelillistäminen ja leikillistäminen tarkoittavat yleensä pelin ja leikin elementtien ja ominaisuuksien sisällyttämistä ei-pelillisiksi miellettyihin tuotteisiin, palveluihin tai ympäristöihin. Pelillinen ja leikillinen toiminta kaupunkiympäristössä voi olla tietoista ja tarkoitushakuista kaupunkitilaa hyödyntävää toimintaa. Se voi olla myös tiedostamatonta, vaikeammin havaittavaa toimintaa, jonkun mielestä jopa kaupunkiympäristön väärinkäyttöä. Osa kaupunkiympäristöstä rakennetaan tukemaan pelaamista ja leikkimistä (leikkipaikat, urheilukentät jne.), osaa taas ei ole tarkoitettu tähän toimintaan, mutta ympäristössä esiintyvät tarjoumat (patsaat ja muistomerkit, portaikot ja kaiteet jne.) voivat houkutella siihen.

Työryhmässä esitellään ensin lyhyesti Pelikaupunki Turku -hankkeen tavoitteita ja menetelmiä (esim. havainnoinnin, haastattelujen, kyselyiden, kulttuuriluotaimien ja tulevaisuustyöpajojen yhdistäminen). Sen jälkeen kuullaan muita aiheeseen liittyviä esityksiä. Haemme työryhmään esityksiä esimerkiksi seuraavista teemoista:

Millaisilla menetelmillä kaupunkitiloissa tapahtuvaa leikkiä ja pelaamista voi tutkia?
Miten löydetään näkyvä pelitoiminta ja toisaalta piilossa oleva?
Miten kaupunkitilan peleissä ja leikeissä yhdistetään digitaalista ja ei-digitaalista toimintaa?
Miten leikkiä ja pelaamista koskevaa tutkimustietoa voidaan konkreettisesti hyödyntääkaupunkikehityksessä?
Millainen leikki ja pelaaminen on hyväksyttävää, millainen ei ole?
Miten kaupunkitilan sekä pelien ja leikkien suhteet ovat kehittyneet historiallisesti?
Millaisia ovat kaupunkitilan elementtien pelilliset ja leikilliset tarjoumat?
Miten kaupunkilaisia, vierailijoita ja viranomaisia osallistetaan tuottamaan pelaamista ja leikkimistä koskevaatietoa sekä hyödyntämään tätä tietoa omassa toiminnassaan?
Millaista pelaaminen voisi tai mitä sen pitäisi olla tulevaisuuden kaupungeissa, jotta kaupunkitilojenvetovoimaisuus, monipuolinen käyttö ja saavutettavuus lisääntyisivät? Millaisiin kaupunkilaisia, vierailijoita ja viranomaisia yhdistäviin muuttuviin tiedollisiin prosesseihin ja käytäntöihin se voisi liittyä?

Puheenjohtajat

Jaakko Suominen
Ph.D., Professor of Digital Culture
Dean of the Faculty of Humanities, University of Turku
https://www.utu.fi/en/people/jaakko-suominen

Esitykset

Leikkisän pyöräilyn emansipatorisesta voimasta

Vappu Susi
Tampereen yliopisto

Polkupyörällä liikkuminen on muutakin ja enemmän kuin liikennettä. Kulttuurintutkimuksellisen väitöskirjatyöni osallistujilla on matkaa jouduttavien kikkojen lisäksi iloa tuottavia ja leikkisiä pyöräilykäytäntöjä. Tutkimukseni pyöräilijät hyödyntävät pyöräilylle ominaista ketteryyttä ja kuvailevat toimintaansa muun muassa pelisilmän ja yhteispelin metaforilla. Vilkkaissa liikennevaloissa ennen autoja liikkeelle lähteminen voi olla toimijuutta lujittava käytäntö, kun tarkoituksena on ehtiä turvallisesti autojonon alta pois. Pyörällä voidaan myös karauttaa huvin vuoksi lätäkön läpi jalat kippuraan nostettuina tai oikaista aidan välistä mutaista uomaa pitkin liukastellen. Nämä ovat luovia taktiikoita Michel de Certeaun (1990) hengessä. Tällaisilla taktiikoilla pelaamalla voi kyseenalaistaa liikkumista sääteleviä normeja ja erilaisten liikkujien haitallisia hierarkioita.

Merkityksellinen liikkuminen, kuten luoviminen liikenteessä edellyttää luovaa toimintaa, mutta toisaalta myös tukee ja kehittää sitä. Monet pyöräilijät harjoittavat tällaista toimintaa tarkoituksellisesti, sillä liikennesääntöjen tunteminen ei riitä mielekkääseen liikkumiseen liikenneympäristöissä. Luovuuden hyödyntäminen liikenteessä on yhteydessä kriittiseen emansipatoriseen voimaan. Se kumpuaa pyöräilylle ominaisista aistillisista, viestinnällisistä ja affektiivisista puolista. Pyöräilyn ruumiillisuus ja saman ilmanalan jakaminen toisten kanssa tarjoaa aineksia leikkisään ja pelilliseen liikkumiseen. Ammennan näistä aineksista ja kehitän pyöräilyä tutkimusmenetelmänä. Menetelmä leikittelee sellaisilla liikkumisen puolilla, joita ei ole tapana ottaa tosissaan liikenteen yhteydessä. Pohdin tutkimuksessani mitä pyörällä liikkumisen monet kulttuuriset käytännöt kertovat liikenneympäristöistä ja siellä toimimisen mahdollisuuksista. Tutkivan pyöräilyn menetelmä tuottaa tietoa leikkisyydestä ja emansipaatiosta liikenteen yhteydessä ja tarjoaa keinoja kestävämpien sekä yhdenvertaisempien liikenneympäristöjen toteuttamiseen.

Leikillisiä näkökulmia kaupunkitilaan flowtaiteen kautta

Heta Mulari & Maaria Hartman
Tampereen yliopisto

”Just infrastruktuuri on hauska leikkikalu, vaikka sitä ei oo tarkotettu sellatteeks.” – haastateltu flowtaiteilija

Esitelmässämme pohdimme, millaisia ulottuvuuksia kaupungin toisin ajattelemiselle ja kokemiselle eri tilojen luova ja leikillinen käyttö voi tarjota. Käsittelemme kaupunkitaiteellisen toiminnan kautta tuottuvaa tietoa, joka jää helposti näkymättömiin julkisessa keskustelussa ja päätöksenteossa, ja nostamme esiin moniaistisen, sosiaalisen ja kehollisen tiedon merkityksellisyyttä (Ryynänen & Rannikko 2021), kun haluamme ymmärtää ihmisten olemistapoja ja toimintaa kaupunkitilassa.

Tutkimuskohteenamme ovat nuorten aikuisten ja aikuisten urbaanit flowtaideyhteisöt, jotka käyttävät julkista ja puolijulkista kaupunkitilaa vapaamuotoiseen ja alakulttuuriseen taiteen tekemiseen, esimerkiksi harjoitteluun sekä spontaaneihin ja järjestettyihin esityksiin. Flowtaiteella tarkoitetaan tässä yhteydessä taidemuotoa, jota tehdään vuorovaikutuksessa välineen (esim. vanne, kepit, pallot) ja musiikin kanssa, luovaa liikettä ja tanssia sekä näiden yhdistelmiä. Kaupunkitaiteellisesta toiminnasta puhuttaessa flowtaide lomittuu katusirkukseen. Useat taiteilijat ovat haastatteluissa kuvanneet kaupunkitilaa leikkikenttänä, joka yhtä aikaa mahdollistaa ja rajaa luovaa toimintaa.

Käsittelemme esitelmässämme seuraavia kysymyksiä: Kuinka flowtaide mahdollistaa kaupunkitilojen luovaa ja leikillistä käyttöä ja millaisia haasteita taiteilijat kohtaavat? Kuinka leikki lomittuu yhteiskunnalliseen kantaaottavuuteen? Millaista kehollista, tilallista ja leikillistä tietoa flowtaideyhteisöissä muodostuu ja miten tätä tietoa voisi hyödyntää suunnittelussa ja kehittämisessä?

Esitelmämme pohjautuu Koneen Säätiön rahoittamaan Into the Flow -hankkeeseen (2021-2023), jossa tutkimme flowtaidetta alakulttuurisena, taiteellisena, yhteisöllisenä ja kehollisena tapana ottaa kaupunkitilaa haltuun, tähän liittyviä valtasuhteita sekä poliittista osallistumista ruohonjuuritasolla.

Kaupunginosien päästövähennyspeli ilmastonmuutoksen torjunnan välineenä

Hannu Kurki
Maunula-Seura ry

Eero Ahonala
Lauttasaari-Seura ry

Suomen ympäristökeskuksen (Syke) tammikuussa 2023 julkaistun selvityksen mukaan kulutuksesta aiheutuvista päästöistä 83 % syntyy kotitalouksien toiminnasta. Lauttasaaressa ja Maunulassa on kaupunginosittain organisoitu ilmastonmuutoksen tähtäävää toimintaa. Lauttasaari-Seuralla käynnistyy huhtikuussa Canemure-hanke (Towards Carbon Neutral Municipalities and Regions), jonka tavoitteena on vähentää rakennusten ja asumisen sekä liikenteen päästöjä. Maunula toimii Lauttasaaren verrokkina.

Kaupunginosien päästöjen pelillistämiseen tarvitaan pelilauta ja pelitilanteen seurantaa. Päästöjä lasketaan henkilöä tai huoneistoneliöitä kohden asumisessa. Ideana on, että taloyhtiöiden päästöjä päästään katsomaan karttapohjan avulla. Tiedot saadaan avoimena datana kaupungilta tai energiayhtiöiltä taloyhtiöiltä luvitettuna. Avoin ry:ssä on tehty kehittämistyötä, jonka avulla rakennusten päästöt esitetään digitaalisella kartalla avoimen data pohjalta.

Päästövähennyspelillä tavoitellaan eri kaupunginosien aktiivisuuden kasvua ja oppimista muutosprosessista. Kaupunginosat ovat eri tilanteessa eri ikäisen rakennuskantansa takia. Rakennusten iän perusteella niille voidaan ennustaa peruspäästöarvo, kun laskentaperusteena käytetään ajankohdan rakennusmääräyksiä. Rakennusten päästötiedot korjataan oikeiksi todellisten kulutustietojen avulla.

On havaittu, että tiedot päästövähennystoimenpiteet leviävät sekä alueiden omien medioiden välityksellä että naapurustossa taloyhtiöistä naapuritaloyhtiöön. Peliä voidaan tehdä eri tasoilla: kaupunginosien välillä, kaupunginosan sisällä taloyhtiöiden välillä sekä kotitalouksien verratessa itseään alueen keskiarvoon. Pelissä eri sukupolvet ovat eri tilanteessa. Nuorimmat sukupolvet hyötyvät eniten, jos ilmastonmuutos voidaan rajoittaa Pariisin sopimuksen tavoitteeseen 1,5 asteen vuoteen 2050 mennessä. Siksi nuorten kytkeminen peliin ja päästöjen muutoksen arviointiin voisi edistää merkittävästi muutosta.

Muutos koostuu kolmesta toisiaan ruokkivasta prosessista: uuden päästövähennysteknologian kehittymisestä, teknologian käyttöönotosta kaupunginosissa ja päästöjen laskentatapojen kehittymisestä. Peli-ideassa luodaan uusia organisaatiotasoja, jotka mahdollistavat alueiden vertailun ja päästövähennystoimenpiteiden käyttöönoton kaupunginosissa. Organisoitumisessa voidaan hyödyntää olemassa olevia järjestöjä kuten kaupunginosayhdistyksiä. Myös yksilöt voidaan roolittaa pelissä tehtävien, osaamisensa ja intressiensä suhteen, jolloin päästään seuraamaan verkostomaisen mobilisaation etenemistä.

Asukaslähtöinen näkymä Turun kaupunkitilan leikillisiin ja pelinkaltaisiin kokemuksiin

Jukka Vahlo & Aki Koponen
Turun yliopisto, kauppakorkeakoulu

Esitelmän tavoitteena on kuvata turkulaisten ja muiden varsinaissuomalaisten asenteita ja kokemuksia pelillisestä ja leikillisestä toiminnasta Turun avoimessa kaupunkitilassa. Esitelmä perustuu 750 vastaajan kyselyaineiston analyysiin, jossa selvitettiin vastaajien voimakkaita yksittäisiä kokemuksia Turun kaupunkitilasta sekä näiden pelillisiä ja leikillisiä piirteitä.

Esitelmässä kerromme, miten kyselyaineisto kerättiin kysyen suoraan, minkälaisia pelejä ja leikkejä vastaajat olivat Turun kaupunkitilassa kohdanneet sekä kysyen epäsuoraan, minkälaisia seikkoja ja piirteitä vastaajat arvostavat kaupunkitilakokemuksissaan. Jälkimmäisiin perustuen teimme aineistolle latentin luokka-analyysin, jolla tunnistettiin viisi keskenään erilaista voimakasta kaupunkikokemustyyppiä.

Esitelmässä esitellään mainitut viisi voimakasta kaupunkitilakokemuksen tyyppiä sekä ne seikat, jotka erottavat näitä kokemusmuotoja toinen toisistaan. Tarkastelussa keskitymme erityisesti pohtimaan näiden viiden voimakkaan kaupunkitilakokemustyypin pelillisiä ja leikillisiä ominaisuuksia. Lisäksi keskustellaan, minkälaisen kokonaiskuvan kyselyaineisto tuottaa alueen asukkaiden suhtautumisesta peleihin, leikkeihin sekä laajemmin pelin- ja leikinkaltaiseen toimintaan kaupunkitilassa.

Tulokset osoittavat, että pelillinen ja leikillinen toiminta on merkittävä osa turkulaisten kaupunkitilakokemuksia – mutta myös asia, joka johon suhtaudutaan sekä erittäin myönteisesti että varsin kielteisestikin. Esitelmässä päätteeksi keskustellaan, miten kaupunkisuunnittelussa voitaisiin paremmin huomioida pelillinen ja leikillinen toiminta osana kaupunkitilan suunnittelua ja käyttöä.

Leikin jäljillä

Lilli Sihvonen & Jaakko Suominen
Turun yliopisto

Tarkastelemme esityksessämme leikin ja pelaamisen jälkiä Turun kaupunkiympäristössä: millaisia pelaamisen ja leikin jälkiä kaupunkiympäristöön jää ja mitä niistä voi saada selville liittyen itse peli- ja leikkitapahtumiin sekä pelaajien ja leikkijöiden suhteeseen materiaaliseen ympäristöön? Miten jälkiä voidaan lähestyä leikillisestä ja pelillisestä toiminnasta kertovina todisteina ja missä kohtaa jäljet muuttuvat esimerkiksi roskaksi?

Hyödynnämme esityksessämme teoreettis-metodologisena taustana kulttuurin ja historian tutkimuksesta tuttua johtolankamenetelmää, jossa esitetään aiemmin tapahtunutta koskevia kysymyksiä ja etsitään vastauksia kysymyksiin erilaisten jälkien ja johtolankojen avulla. Esitämme menneisyyttä koskevia kysymyksiä, ja etsimme jälkiä ja johtolankoja, joiden avulla voimme vastata esittämiimme kysymyksiin. Vastauksena syntyy tulkinta tapahtuneesta. Tulkinnan tueksi tarjoamme löytämämme todisteet.

Olemme havainnoineet leikki- ja pelitoimintaa kaupunkitilassa ja dokumentoineet samassa yhteydessä leikin ja pelaamisen jälkiä. Analysoimme jälkiä kahdesta näkökulmasta: jäljen jättäjän suhteena omiin jälkiinsä sekä tapahtumien tarkkailijan tai tutkijan suhteena jälkiin. Pelaaja tai leikkijä on voinut jättää jäljet tarkoituksella tai sitten ne ovat tahattomia. Jälkien jättäjän suhde jälkiin voi kuvastaa esimerkiksi esittämisen halua, piittaamattomuutta, salailua tai tietämättömyyttä. Tutkija tai joku muu jälkien tarkkailija voi ymmärtää löytämiensä jälkien kytköksen tapahtuneeseen välillä helposti, mutta joskus kytköstä on vaikea tai täysin mahdotonta tehdä. Jos tarkkailija on esimerkiksi itse todistanut kyseisten jälkien jättämistä tai osallistunut joskus vastaavaan toimintaan, hän ymmärtää kytköksen helpommin kuin silloin, jos vastaavaa kytköstä ei ole. Jos kytköstä ei ole, tarkkailija voi tulkita jäljet väärin tai hän ei välttämättä tunnista jälkiä peli- ja leikkitoimintaan liittyviksi jäljiksi tai jäljiksi ollenkaan.