Housing in sustainable cities (II)

Rising expectations and declining means – objectives and realities of social housing policy in urban Finland

Jarkko Rasinkangas
senior researcher
Department of Social Research, University of Turku

Katriina Rosengren
project researcher
Department of Social Research, University of Turku

Hannu Ruonavaara
professor
Department of Social Research, University of Turku

According to Finnish national housing policy, social rental housing (ARA) plays a key role in providing affordable housing and managing segregation in growing urban regions. Especially in the three largest urban regions in Finland (Helsinki, Tampere and Turku), which are the focus of our study, social rental housing is of considerable importance. These issues have become even more central since the 2010s with the so-called MAL agreements between the State and some of the largest municipalities (joint regional plan for the development of land use, housing and transportation). At the same time, segregation has intensified in all these urban regions, and housing has become significantly more expensive. Furthermore, the ARA housing stock has not been completed on the scale called for by the MAL agreements, most likely due to the prices for ARA sites being strictly regulated and approved by the state. Simultaneously, the social housing share in Finland has shrunk in general and faced an internal structural shift towards housing for special groups, such as service housing for the disabled and the elderly. 

There are thus high expectations at the national level for social rental housing in terms of housing supply and balanced urban development, while at the same time, municipalities are experiencing difficulties to implement it. Our article addresses these contradictions. We are examining the problems, constraints and solutions in current practices regarding the role of social rental housing in promoting affordable housing and preventing segregation. Our data consists of the interviews of key housing market actors collected in the context of three separate research projects between 2017 and 2022. The interviewees were housing and land use policy officials in the three largest cities, representatives of social rental housing providers at both local and national levels, and officials from the ministry responsible for housing policy. 

Asumisen hiilijalanjälkeä YH-kotien betoni- ja puurakenteisissa asuinrakennuksissa

Tapio Keiramo
lehtori
Turun ammattikorkeakoulu

Esa Leinonen
koulutus- ja tutkimuspäällikkö
Turun ammattikorkeakoulu

Vähähiilisen rakentamisen säädöksen on tarkoitus astua voimaan vuonna 2025. Vähähiilisen rakennuksen elinkaaren aikainen hiilijalanjälki eli CO2e-päästöt ovat mahdollisimman pienet. Vähähiilisyys voidaan saavuttaa erilaisin menetelmin, esimerkiksi suunnittelemalla rakennus energiatehokkaaksi tai käyttämällä hiilijalanjäljeltään pieniä ja pitkäikäisiä rakennusmateriaaleja tai huomioimalla materiaalien ja rakennusosien kierrätettävyys tai uudelleenkäytettävyys.

Hiilijalanjäljen arviointimenetelmä soveltuu sekä korjaus- että uudisrakennushankkeisiin, mutta säädösohjaus on tarkoitus kohdistaa ensi vaiheessa ainoastaan uudisrakennuskantaan. Korjausrakentamisen säädösohjausta tullaan tarkastelemaan lähivuosina tarkemmin.

Esitetyssä arviointimenetelmässä tarkastellaan päästöjen määrää rakennuksen laajuutta eli neliömetrejä kohti, mutta myös jaettuna käyttöikävuosille. Mitä pidempikestoinen elinkaari rakennukselle suunnitellaan, sitä useammalle vuodelle päästöt jyvitetään. Vaikka erilaiset tilastot kulutuksesta ja päästöistä ilmoitetaan asukasta kohden, niin rakennusten käyttäjien määrän vaikutusta elinkaaren hiilijalanjälkeen ei suunnitteluvaiheessa voida huomioida.

Turun ammattikorkeakoulu tutki vuosina 2020–2022 betonirakenteisen kerrostalon sekä puurakenteisen pientalokorttelin rakentamisen hiilijalanjälkeä, mutta kohdisti laskelmissaan tämän rakennuksen elinkaaren aikaisen päästön myös oletetuille asukasmäärille. Näin syntyvää asumisen hiilijalanjälkeä on mahdollista arvioida suhteessa tuleviin päästötavoitteisiin yksittäisen asukkaan näkökulmasta.

Tutkimuksen tulokset ovat lupaavia sen suhteen, että nykymääräykset täyttävillä uudisrakennuksilla on mahdollista tavoittaa tulevien vuosien päästötavoitteet asumisen osalta, vaikka suunnittelun tavoitteeksi ei olisikaan vielä asetettu poikkeuksellisen energiatehokasta tai vähähiilistä rakentamistapaa.

Ikääntyneen palvelupolku asumis- ja tukipalveluissa kunnan verkkosivuilla

Katri Koistinen
yliopistonlehtori
Helsingin yliopisto

Minna Kaarakainen
Rdi specialist
Savonia ammattikorkeakoulu

Marjo Ring
tutkija
Itä-Suomen yliopisto

Ikääntyneiden määrä kasvaa kaikissa länsimaissa ja samalla erilaisten asumis- ja tukipalvelujen tarve lisääntyy. Suomessa ikääntymispolitiikan keskeinen tavoite on ikääntyneiden kotona asuminen ja se on monen ikääntyneen omakin tavoite. Tavoitteeseen pääsy edellyttää erilaisia asumis- ja tukipalveluita, jotta mahdollisista toimintakyvyn muutoksista ja sairauksista huolimatta kotona asuminen onnistuisi turvallisesti. Ikääntyneiden asumis- ja tukipalvelut ovat lakisääteisiä peruspalveluita, joiden järjestämisvastuussa olivat aiemmin kunnat ja vuoden 2023 alusta hyvinvointialueet. Palveluita tuottavat sekä julkinen että yksityinen sektori, ja ne ovat vahvasti yhteiskunnan subventoimia. Hyvinvointialueen viranomaiset tekevät päätökset mihin palveluihin ikääntynyt on oikeutettu julkisin varoin. Ikääntynyt voi myös omakustanteisesti ostaa palveluita. Asumis- ja tukipalveluista tarjolla olevalla tiedolla ja palveluista muodostuvalla kokonaiskuvalla on vaikutus palveluiden saatavuuteen, saavutettavuuteen ja valittavissa olevaan palvelupolkuun. Tutkimuksessa tarkastellaan valitun kunnan ikääntyneille tarkoitettuja asumis- ja tukipalveluiden verkkosivuja. Päätutkimuskysymys on millaiselta ikääntyneen asumis- ja tukipalveluiden polku näyttää kunnan ylläpitämien verkkosivujen perusteella. Alakysymyksenä esitetään, millaisia vaihtoehtoja ja millaista tietoa asumis- ja tukipalveluista tarjotaan ikääntyneille.

Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostaa polkuriippuvuus eli ikääntynyt joutuu tekemään saamansa tiedon, usein epätäydellisen, perusteella valintoja, jotka vaikuttavat tuleviin palveluratkaisuihin. Lisäksi sosiaali- ja terveyspalveluissa vallitsee tiedon epäsymmetria ja asiakkaat joutuvat tekemään valintoja vaillinaisen tiedon perusteella. Tutkimusaineiston muodostaa Turun kaupungin Ikäihmisten palvelut -verkkosivut. Aineisto on kerätty syksyllä 2022 kuntien ollessa vielä järjestämisvastuussa, jonka vuoksi käytämme termiä kunta hyvinvointialueen sijasta. Verkkosivut on tallennettu tiedostoiksi, jotka analysoidaan sisällönanalyysiä käyttäen. Analyysin pohjalta tuotetaan kuvaus verkkosivujen välittämästä kuvasta ikääntyneen asumis- ja tukipalvelujen polusta ja tarjotuista mahdollisuuksista. Verkkosivuilla olevan tiedon saavutettavuus, hajanaisuus ja kompleksisuus tulevat tekeillä olevassa tutkimuksessa esiin ja tutkimus tuo ymmärrystä niihin haasteisiin, joita ikääntyneet kohtaavat etsiessään verkkosivuilta tietoa itselleen sopivista asumis- ja tukipalveluista.

Dimensions of sustainable housing in municipal decision-making: The case of Turku, Tampere and Oulu

Linnéa Henriksson
university lecturer
Public Administration, Åbo Akademi University

Viena Lahtinen
research assistant
Public Administration, Åbo Akademi University

Nina Tynkkynen
professor
Public Administration, Åbo Akademi University

Housing is often neglected in the considerations of sustainability. Yet, as our presentation demonstrates, housing is linked to urban sustainability in a number of important ways. Sustainable housing policy should take economic, social and environmental dimensions into account in a balanced manner. When studying sustainable housing, there might also be other ‘pillars’ of sustainability that require analytical attention, such as cultural, institutional or governance pillars, and material-technological. Regarding environmental sustainability, cities are the key in enabling a transition towards a carbon-free society, as the population living in urban areas consumes around 75 percent of the global energy supply (United Nations, 2018) and ca. 25 percent of greenhouse gas emissions arise directly from housing (Nissinen et al. 2015). Cities are also in need of climate adaptation in order to remain inhabitable and operational in the future as the climate change proceeds (Climate-Adapt, 2021). It remains to be demonstrated how climate issues and housing policies are integrated in the municipal decision-making in Finland.

Our presentation is based on the preliminary findings of HOUSUS project funded by the Turku Urban Research Programme. The project examines housing from the perspective of municipal decision-making with the aim of identifying the elements of a coherent and sustainable local housing policy. The presentation is built on a comparison of three cities in Finland — Turku, Tampere and Oulu. Based on a selection of housing policy documents and 30 thematic interviews of key politicians (10 in each city), the presentation explicates the sustainability dimensions of housing policy in Oulu, Tampere and Turku and discusses the possibilities of closer integration of housing and climate policy in municipal decision-making in Finland.