Monimuotoiset lähiöt osana kestävää kaupunkia – Miten edistetään ja hallitaan positiivista muutosta?
Perjantai 29.4 klo 10.00–11.30
Lähiöiden asema suomalaisessa tutkimuksessa
Pirjo Turtiainen & Sampo Ruoppila, Turun yliopisto
Kaupunkitutkimus pyrkii tunnistamaan ja käsitteellistämään kaupunkiin liittyviä ilmiöitä ja on osaltaan vaikuttamassa myös kaupunkipolitiikan muotoutumiseen. Toisaalta yhteiskuntapoliittiset huolenaiheet heijastuvat tutkimukseen. Viime vuosikymmeninä poliittiset päättäjät ovat olleet erityisen huolissaan eriarvoistumisesta ja alueellisen eriytymisen voimistumisesta kaupungeissa. Voidaan sanoa, että sosiaaliseen kestävyyteen liittyvät kysymykset ovat keskeisiä kaupunkipolitiikassa.
Suomalaisessa kaupunkitutkimuksessa alueellisen eriytymisen kielteisten vaikutusten on usein ajateltu kohdentuvan erityisesti lähiöihin. Lähiöitä on tarkasteltu varsinkin yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa usein ”ongelmalähtöisesti”. Herääkin kysymys, voiko tutkimus itsessään tai median vahvistamana myös tuottaa lähiöiden negatiivista leimautumista ja samalla vaikeuttaa lähiöiden uudistumista.
Esityksessämme tarkastelemme, miten lähiöitä on lähestytty ja asemoitu suomalaisessa yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa 1980-luvun alusta 2020-luvulle. Olemme käyneet läpi suomalaisia väitöskirjoja ja muita paljon esillä olleita lähiötutkimuksia. Valtaosassa analysoimistamme tutkimuksista tarkastellaan pääkaupunkiseutua. Tutkimusten aiheet liittyvät lähiöiden suunnitteluun ja rakentumiseen, elämäntapoihin, yhteisöllisyyteen, osallisuuteen, eriarvoistumiseen, alueelliseen ja etniseen eriytymiseen sekä mielikuviin ja maineeseen. Tunnistimme lähiötutkimuksesta kolme pääteemaa. Ensimmäisessä teemassa kiinnostuksen kohteena ovat suunnittelu, rakentaminen sekä fyysinen ja toiminnallinen rakentuminen. Toinen teema on lähiöiden suhteellinen asema ja sen taustalla vaikuttaa vahvasti huoli alueellisesta eriytymisestä. Kolmas teema kiinnittyy lähiöelämään. Lisäksi tunnistimme monia lisäjuonteita ja jännitteitä niin teemojen sisällä kuin myös niiden välillä.
Ongelmalähtöisyys ja ”toiseuden tuottaminen” liittyvät ilmiönä varsinkin toiseen teemaan. Tutkimukset kattavat kuitenkin runsaasti myös muita näkökulmia, jotka rikastuttavat kuvaa lähiöistä asuinpaikkoina ja niiden kehitykseen vaikuttavista prosesseista.
Narratiivien merkitys asuinalueen maineen muodostumisessa – esimerkkinä Lähiö-Inno-hankkeen Ristinummi ja Olympiakortteli
Tuomas Honkaniemi, Vaasan yliopisto
Maineella on tunnetusti merkittävä vaikutus mielikuvien muodostumiseen sekä kaupungin sisäisiin muuttovirtoihin. Laajasti määriteltynä maine perustuu kollektiivisiin käsityksiin asuinalueen kyvystä vastata sen kohtaamiin haasteisiin. Tutkimusartikkeli ottaa kantaa narratiivien ja diskurssien merkitykseen asuinalueen maineen muodostumisessa sekä positiivisen muutoksen aikaansaamisessa. Tutkimus on kytköksissä Lähiö-Inno-tutkimushankkeeseen. Hankkeen tarkoituksena on tuottaa tietoa, jonka avulla torjutaan segregaatiota, sekä lisätään sosiaalista kestävyyttä kahdella vaasalaisella asuinalueella, Ristinummella ja Olympiakorttelissa. Tutkimuksen tarkoituksena on tutkia paikan maineen muodostumista aineistosta nostetun neljän diskurssin kautta, jotka ovat 1) menneisyys, 2) tulevaisuus, 3) presentaatio, sekä 4) representaatio.
Tutkimuksen kohteet ovat keskenään hyvin erilaisia. Ristinummi on tyypillinen 70-luvun suomalainen asuinalue. Ristinummen mittakaava on suuri ja palvelut ovat pääosin kaikonneet. Aluetta rasittavat negatiiviset mielikuvat etenkin 80-90-lukujen taitteesta. Ristinummen lähistölle on suunnitteilla isoja akkutehdashankkeita, jotka voivat toteutuessaan muuttaa asuinalueen mainetarinaa positiivisemmaksi. Olympiakortteli sijaitsee kaupungin keskustan läheisyydessä. Korttelissa asuu etenkin paljon opiskelijoita ja maahanmuuttajia. Alueen ympäristöön rakennetaan myös runsaasti uutta asumista. Lähistölle on suunnitteilla myös massiivinen Wasa Station-monitoimikortteli. Olympiakorttelia rasittaa Ristinummen tavoin huono maine.
Artikkelissa hyödynnetty aineisto koostuu asuinalueiden asukkaille suunnatuista ryhmähaastatteluaineistoista, joita kerättiin CUPL-sessiossa (Community Urban Planning Lab, yhteensä 7 sessiota), sekä kaupungin virkamiehille ja päättäjille suunnatuista henkilöhaastatteluista (yhteensä 18 haastattelua). Alustavan hypoteesin perusteella asuinalueen maineen muodostuminen tapahtuu esittävien ja kokemuksellisten käsitysten perusteella samanaikaisesti sekä menneisyydessä että tulevaisuudessa. Positiivinen puhe ja narratiivit vaikuttavat myönteisesti asuinalueesta muodostettuihin mielikuviin ja muutoskyvykkyyteen.
Verkostot kaupunginosan kulttuurisen emansipaation toteuttajina
Hannu Kurki, Helsingin kaupunki
Esityksessä kuvataan kaupunginosan kommunikaatiorakenteiden ja verkostojen roolia alueen omien kulttuuristen hankkeiden toteuttamisessa. Mahdollistavat tekijät eivät itsessään ole kulttuurisen muutoksen lähde vaan yksittäiset henkilöt, joilla on ”kulttuurinen idea”. Esimerkkinä toimii Maunulan kulttuurinen emansipaatio, joka alkoi noin vuonna 2012. Kulttuurisella emansipaatiolla viitataan alueen aktivoitumiseen kulttuurin tuottamisessa. Maunula on alueena kiinnostava, koska 7500 asukkaan lähiön asuntokannasta on 50 % kaupungin vuokra-asuntoja ja ainoastaan 30 % asuu omistamassaan asunnossa. Kulttuurin tuotanto käyttää samoja kommunikaatio- ja verkostorakenteita, joita hyödynnettiin Maunulan keskustan kehittämisessä 1990-luvun lopulta lähtien. Tällöin Maunulassa omaksuttiin ”omaehtoisen kehittämisen strategia”.
Kulttuuriin liittyvät idea syntyvät yksittäisten ihmisten mielissä. Toteutuakseen ideat vaativat verkoston ja kommunikaatiorakenteen, joka mobilisoi henkilöresursseja niiden kehittämiseen ja toteuttamiseen. Esimerkkeinä Maunulasta ovat Maunulan tiernapojat (2012), Maunulan Mustat kissat (2013), Maunulan Musaa ja Makkaraa –festari (2014), Maunula-levy (Kärtsy plays Maunula, 2016), Maunulan kirjamessut (2019) sekä palkittu Entäs nyt Maunula? –näytelmä (2021).
Maunula toimi vuosina 2016-2018 yhtenä Helsingin (kulttuuri)mallin pilottialueista yhdessä Kaarelan ja Vuosaaren kanssa. Kulttuurimalli on muunnos ranskalaisesta Lyonin mallista, jossa edistetään kaupunginosien positiivista muutosta suuntaamalla niihin kulttuuritarjontaa. Helsingin mallin haussa kulttuuri-instituutiot esittävät asuinalueille kohdennetut projekti-ideansa kulttuuritoimelle ja kaupunki valitsee näistä parhaimmat rahoituskohteikseen kolmen vuoden kaudelle. Maunulaan valitut hankkeet olivat Kansallisteatterin ”Maunulan Maisema” ja mediakulttuuriyhdistys m-cultin ”Osallistavan mediataiteen residenssit”. Maunula-talon avaaminen 2016 on osa alueen omaehtoisen kehittämisen jatkumoa, joka muotoutui keskusta-alueen asemakaavoituksen käynnistyessä vuonna 2000.
Kulttuurilla rakennetaan identiteettiä ja käsitystä siitä, mikä on mahdollista. Kulttuuri on vahva imagon muokkaaja suhteessa Maunulan ulkopuolisiin havainnoijiin, koska alueen kyvykkyys tunnistetaan vetovoima- ja erottautumistekijänä. Vastaavanlaisia kehityskulkuja on havaittavissa esimerkiksi Helsingin Arabianrannassa ja Roihuvuoressa.
Miten asukkaat organisoivat kaupunginosansa ilmastohankkeen
Eero Ahonala, Lauttasaari
Lauttasaaren profiiliin liitetään sanoja kallis, onnellinen, hyvin toimeentuleva, turvallinen, kaksikielinen ja merellinen. Lauttasaari-Seura täyttää ensi vuonna 60 vuotta. Seuralla on tuhat jäsentä, kuusi työryhmää, oma lehti, joka ilmestyy kerran viikossa. Lisäksi saarella on kaksi metroasemaa. Kaupunkisuunnitteluvirastossa seuran kaavaryhmän toiminta on tullut tutuksi. Asukkaat puolustavat omaa aluettaan asiantuntemuksella ja tarmokkaasti.
Seura perusti vuoden 2021 alusta oman ilmasto-ohjelmansa, jolla on kunnianhimoinen tavoite saavuttaa hiilineutraalisuus kaupunginosassa vuoteen 2030 mennessä. Saari on julistautunut testialueeksi ja herättänyt huomiota niin tutkijoissa, yrityksissä kuin Helsingin kaupungin virkamiehissäkin. Hankkeella on jatkuvasti kasvava ryhmä vapaaehtoisia, jotka ovat mukana toteuttamassa energian säästämiseen, jätteiden lajitteluun, päästöttömään liikkumiseen sekä hiilijalanjäljen vähentämiseen tähtääviä osahankkeita.
Politiikkana on houkutella naapureitamme kiinnostumaan uusista mahdollisuuksista tiedon avulla. Tehtävänä on tutkia 25 000 asukkaan yhteisön toimintaa, asenteita, uskomuksia ja toivomuksia. Tuotamme kyselyjen ja kokeilujen avulla uutta tietoa, jota tarjoamme skaalattavaksi muihin kaupunginosiin (Helka ry). Perustamamme Ilmastopaneelin avulla toteutamme vuosittaista seurantatutkimusta, joka mahdollistaa kehityksen suunnan seurannan.
Hankkeella on useita osaprojekteja. Suunnitelmien ja toteutusten avulla syntyy tuloksia, jotka voivat olla onnistumisia mutta myös epäonnistumisia. Tärkeintä on kuitenkin halu oppia jatkuvasti uutta.
Etsimme rahoitusta Hiilimittarit-hankkeelle, jonka tavoitteena on tehdä päästö- ja energiankulutustiedoista sekä kiinteistöjen remonteista julkisia niin, että vertailu taloyhtiöiden välillä sekä talouksien kesken tulisi mahdolliseksi. Se on hyvä keino tuupata asukkaita tekemään energiankulutusta ja hiilijalanjälkeä vähentäviä päätöksiä.
Onko kaupunginosan profiili rakennettavissa? Miten ja mistä se koostuu? Onko asukastoiminnalla – bottom-up – vaikutuksia virkamiehiin.