Leikin paikka: Rakennettujen leikkiympäristöjen kehitys 1970-luvun Helsingissä

Veera Moll & Essi Jouhki

Hiekkalaatikot, keinut ja liukumäet ovat itsestään selvä osa nykypäivän kaupunkiympäristöä. Kaupunkilaislasten leikkiympäristöjen historiaa ja rakentumista ei kuitenkaan ole juuri tutkittu Suomessa. 1970-luvun voimakkaan kaupunkirakentamisen myötä myös leikkiympäristöjä rakennettiin kiihtyvään tahtiin ja rakennuslakia täydennettiin leikkipaikkoja koskevilla vaatimuksilla. Samaan aikaan käytiin vilkasta keskustelua lasten tarpeista kaupunkiympäristössä.

Artikkelissa perehdytään tähän lapsia koskevaan kaupunkisuunnittelukeskusteluun ja kysytään, miten lasten tilantarpeet nähtiin kaupungistuvassa Suomessa. Lisäksi artikkelissa tutkitaan helsinkiläisiä ohjattuja leikkikenttiä esimerkkinä lapsiin kohdistuvasta kaupunkisuunnittelusta.

Vaikka lisääntyvä leikkiympäristöjen rakentaminen lisäsi lapsiin kohdistuvaa suojelua ja huolenpitoa, päämääränä oli myös tukea lasten vapaata leikkiä ja liikkumista autoistuvassa kaupungissa. Suunnittelun kannalta keskeistä on se, että leikki-infrastruktuuri teki lapset entistä näkyvämmäksi ja vakavasti otettavammaksi ryhmäksi.