13. Asunto perusoikeutena ja kaupungin hyvinvoinnin edistäjänä
Työryhmän puheenjohtajat:
- Sina Rasilainen, hankepäällikkö, yhteisöpedagogi (yamk), AmO, Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA
- Saija Turunen, tutkija, Ph.D., Y-säätiö
SESSIO II / SESSION II : TORSTAI / THURSDAY 16:00-18:00
Sali 104
- Jari Karppinen: Kaikilla on oikeus asua – myös Helsingissä
- Elina Sutela, Jutta Juvenius, Jarkko Rasinkangas: Kohtuuhintaisen asumisen paikalliset variaatiot – miten suuret kaupungit Suomessa pyrkivät vaikuttamaan asumisen kohtuuhintaisuuteen?
- Anne Kinni: Asumisneuvonnan toiminta ja tarve Helsingissä
- Mea Hannila-Niemelä ja Heli Nuutinen: Asumis- ja talousneuvonta vuokravelka-asioissa
- Jenni Mäki: Väitöstutkimus suomalaisten nuorten pitkäaikaisasunnottomuudesta
- Terhi Halonen: Karhunpalvelus
TYÖRYHMÄKUVAUS:
Suomalaisen ja kansainvälisen asunnottomuuspolitiikan mukaan asuminen on yksi tärkeimmistä ihmis- ja perusoikeuksista. Olisiko näiden oikeuksien toteutuminen arjessa yksi kaupunkien menestystekijä?
Asunto on keskeinen hyvinvointia rakentava tekijä, jota ilman on vaikea rakentaa parisuhdetta, hakea töitä, kuntoutua päihdeongelmasta tai opiskella. Asuntojen riittävä tarjonta ja oikea hintataso ovat menestystekijöitä kaupungeille ja laajemmin koko yhteiskunnalle. Pääkaupunkiseudulla asumisen haasteita ovat kohtuhintaisten asuntojen puute ja asumisen kalleus. Epäonnistunut asuntopolitiikka tarkoittaa segregaatiota, asunnottomuutta, asumiseen liittyvää köyhyyttä, velkaantumista ja työvoiman saantiongelmia. Monissa kaupungeissa asumisen ongelmat eivät ole enää pienituloisimpien vaan myös keskiluokan ongelmia. Liian suuret asumiskulut sekä toimeentuloon ja velkaantumiseen liittyvät ongelmat voivat johtaa asunnon menettämiseen ja asunnottomuuteen. Millaista on pienituloisen tai asunnottomuusuhan alla elävän arki kaupungissa? Kuinka onnistunut asuntopolitiikka tukee kaupunkien menestymistä?
Valtio tukee asumista kohtuuhintaisilla ARA-tuotetuilla asunnoilla ja asumistuilla, joilla on merkittävä vaikutus kaupunkilaisten taloudellisen pärjäämiseen. Asumistukijärjestelmää on kritisoitu kalliiksi, yksilöitä passivoivaksi ja määräaikaisena sosiaaliturvan muotona yksilön kannalta epävarmaksi järjestelmäksi. Asumissosiaalisen työn painopisteen siirtäminen kalliista korjaavista palveluista ennaltaehkäiseviin palveluihin tulisi lisäämään kustannussäästöjä. Ennaltaehkäisevä painopiste asunnottomuustyössä edistää merkittävästi myös kaupunkien viihtyvyyttä, turvallisuutta ja kaupunkilaisten hyvinvointia. Asunnottomuustyön lähtökohtana on viimeiset kymmenen vuotta ollut Asunto ensin -periaate ja vuokrasuhteeseen perustuva asuminen. Asuntotuotannon pääpaino on normaaleissa, hajautetuissa asumisratkaisuissa.
Työryhmään toivotaan abstrakteja, joissa tarkastellaan kohtuuhintaista asumista hyvän arjen perustana. Kaupunkiköyhyyteen, segregaatioon, asunnottomuuteen ja asumisen epävarmuuteen ja riskeihin, asumissosiaaliseen työhön ja Asunto ensin -periaatteeseen pureutuvat abstraktit ovat tervetulleita. Työryhmän vastuutahoina toimivat Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA ja Y-säätiö.