10. Sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys: kestävän kehityksen narratiivit kaupunkialueiden kehittämisessä

Vuonna 2016 voimaan astuneet YK:n kestävän kehityksen tavoiteohjelma Agenda 2030:n eri näkökulmat ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys ovat tulleet vuosien saatossa tutuiksi. Kestävän kaupunkikehityksen narratiiveissa korostetaan hieman eri painotuksin kaupunkien kestävän kehityksen tavoitteita ja tulevaisuuden visioita. Ekologisen kestävyyden narratiivit painottavat esimerkiksi energiatehokkuutta, kiertotaloutta ja vähäpäästöisyyttä. Taloudellisen kestävyyden narratiivit korostavat kestävän ja vakaan talousjärjestelmän merkitystä, joka tukee mahdollisuutta saavuttaa taloudellista kasvua ilman ylivelkaantumista tai resurssien ylikulutusta.

Sosiaalisen kestävyyden narratiivit puolestaan painottavat taloudellisen kasvun hyötyjen jakautumista tasaisesti kaikille yhteiskunnan jäsenille. Sosiaalisen eriarvoisuuden kehittyminen on kasvava ongelma kaupunkialueilla, jonka taustalla voi olla esimerkiksi toimimaton asuntopolitiikka, valikoiva muuttoliike tai harventuva palveluverkosto. Viime vuosina on käyty enenevässä määrin keskustelua siitä, tulisiko kulttuuri ymmärtää kestävän kehityksen ”neljäntenä pilarina” ympäristön, yhteiskunnan ja talouden rinnalla, ja onko kulttuuri itseasiassa perustavanlaatuinen kestävyystavoitteiden saavuttamisen edellytys.

Kulttuurisen kestävyyden erilaiset tulkinnat korostavat joko kulttuurin konkreettisia ilmentymiä, kuten rakennettua ympäristöä ja muita kulttuurin tuotteita, tai ne voivat kuvata aineettomia ominaisuuksia kuten kulttuurista moninaisuutta, merkityksiä, uskomuksia ja arvoja kaupungissa.  Erityisesti kulttuurisen kestävyyden käsitteen moniulotteisuus ja monitulkintaisuus ovat haastaneet sen operationalisoimista osaksi kestävän kehityksen toimenpiteitä. Kulttuurisesta kestävyydestä on alettu puhumaan osana niin kutsuttua ekokulttuurista viitekehystä, joka korostaa, että kestävyysmuutosta ei voida saavuttaa ilman kulttuurista muutosta. Haasteena on, että kulttuuri voi olla samanaikaisesti ilmastokriisin aiheuttaja, muutoksen este, ja luova muutosvoima.

Kaupunkisuunnittelussa kestävyysnarratiivit voivat ilmentyä konkreettisesti sekä tarinallisina että visuaalisina esityksinä, jotka kuvastavat kaupunkien tulevaisuusvisiota. Tämä on tuonut keskusteluun myös tiedon havainnollistamisen tavat, joilla suunnitteluargumentaatiota perustellaan. Kuviksi tai kartoiksi puetut narratiivit voidaan nähdä jopa muutosvoimaisina toimijoina, joilla voidaan ohjailla keskustelua kestävyystavoitteiden saavuttamisesta haluttuun suuntaan. Narratiivien purkaminen ja vertailu eri osapuolten kesken tuottaa tietoa uskomuksista ja intresseistä sekä myös ideoista ja asiaan liittyvistä ”faktoista”.

Työryhmään toivotaan esityksiä tutkimuksista ja käytännön kehittämishankkeista, jotka erityisesti käsittelevät sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden narratiiveja kaupunkikehityksen kontekstissa.