Kaupunkilaisten ja ruohonjuuritason toimijoiden ideat ja osaaminen on alettu enenevissä määrin tunnistaa kaupunkien muutosvoimana. Näitä hyödyntävistä väliaikaiskäytöistä on tullut osa kaupunkikehittämisen työkalupakkia ja pop-up-kulttuurista valtavirtaa. Kävelykatukokeilut, kesäkeitaat ja parkletit ammentavat niin toiminnallisesti kuin esteettisesti kaupunkilaisten itseorganisoimasta toiminnasta. Urbaanit kulttuurit kuten esimerkiksi kaupunkiviljely, skeittaus ja graffiti ovat tätä nykyä elävän ja houkuttelevan kaupungin tekijöitä. Kaupunkilaisten aloitteellisuutta ja itseorganisoimaa toimintaa pyritään mahdollistamaan ja hyödyntämään osana kaupungin vetovoimaa.
Aiempien vaihtoehtoisten kulttuurien valtavirtaistuessa ja institutionalisoituessa syntyy aina myös uusia. Missä siis piilee tämänhetkinen underground? Ensimmäiset heikot signaalit tulevat näkyviin usein tapahtumissa, uusina kulttuuri-ilmiöinä ja niiden tiloina. Niitä on kenties löydettävissä uusista asumisen ratkaisuista, asumisyhteisöistä, työn ja resurssien jakamisen kentiltä, vertaisoppimisen uusista muodoista, kaupunkitilan ja infrastruktuurin haltuunotosta sekä muokkaamisesta, ruuantuotannosta, kaupunkien biodiversiteettiin liittyen sekä monilta arkisiltakin kentiltä, jotka eivät ensimmäisinä näyttäydy mitenkään radikaaleina.
Kysymme, missä kaupunkilaisten voima kaupunkien muuttamiseen tällä hetkellä näkyy? Millaisia ovat uudet kaupunkilaislähtöiset tavat, jotka haastavat ja kyseenalaistavat nyt valtavirrassa olevia toimintatapoja? Vai onko kaupunkilaisten luovuudelle ja uusille kaupungin tekemisen tavoille tilaa osana institutionalisoituneita käytäntöjä, niiden väleissä ja lomassa? Mitä ovat onnistuneet käytännöt, minkälaista oppimista uudet yhteistyöntavat ovat edellyttäneet eri toimijoilta? Vai vaatiiko muutosvoima joissain paikoin yhä pieniä vallankumouksia?
Työryhmä kutsuu esittelemään niin uusia avauksia ja ideoita kuin syvempiä empiirisiä tapaustutkimuksia, teoreettisia jäsennyksiä tai menetelmällisiä pohdintoja, myös opetukseen liittyen. Tapausesittelyissä arvostamme sekä onnistumisten jakamista että kriittisiä näkökulmia ja konfliktien valottamista.
***
Politics of Nature and the Environment https://research.tuni.fi/ponte/
Insurgent Spatial Practices https://research.tuni.fi/insurgentspatialpractices/
Puheenjohtajat
Mikko Kyrönviita
Tampereen yliopisto
mikko.kyronviita@tuni.fi
Elina Alatalo
Tampereen yliopisto
elina.alatalo@tuni.fi
Krista Willman
Tampereen yliopisto
krista.willman@tuni.fi
Esitykset
Sessio 1.
To 23.5. klo 13.15-14.45
Paikka: Tieteiden talo, sali 207
Krista Willman & Mikko Kyrönviita: Työryhmän avaus
Linda Karjalainen (Aalto-yliopisto; Suomen ympäristökeskus), Juhana Hurula (DIY Helsinki ry), Ville Pellinen (Lapinlahden Lähde Oy) ja Merete Kemppainen (Aalto-yliopisto): Oikeus kaupunkiin – Kaikkien Helsinki -yhteenliittymän muodostuminen ja toiminta Helsingissä
Varpu Kurkilahti (Helsingin yliopisto): Aktivismi urbaanien kulttuuriympäristöjen puolesta
Antti Wallin (Tampereen yliopisto): Ihanaa, kamalaa, elämää: skeittaus ja kaupunkiaukion sosiaalinen dynamiikka
Sessio 2.
To 23.5. klo 15.15-16.45
Paikka: Tieteiden talo, sali 207
Mikko Kyrönviita (Tampereen yliopisto): Harmaat tilat kukoistavat: DIY-kulttuuri ja skeittiparkkirakentamisen ammattitaito
Tiina Merikoski (Lunden Architecture Company), Pilvi Nummi (Aalto-yliopisto), Niina Frondelius (Lounais-Kirkkonummen asukasyhdistys LoKi ry): Projekti Westside
Maija Faehnle, Jani Lukkarinen ja Hanna Nieminen (Suomen ympäristökeskus): Kollektiivinen toimijuus kaupunkien muutosvoimana
Pasi Mäenpää (Helsingin yliopisto), Henrietta Grönlund (Helsingin yliopisto), Kati Pitkänen (Suomen ympäristökeskus), Maija Faehnle (Suomen ympäristökeskus): Paikallinen kansalaistoiminta kaupunkien nopeana ja hitaana muutosvoimana
Sessio 1.
1. Työryhmän avaus
Esittäjät: Krista Willman & Mikko Kyrönviita (Tampereen yliopisto)
2. Oikeus kaupunkiin – Kaikkien Helsinki -yhteenliittymän muodostuminen ja toiminta Helsingissä
Esittäjät: Linda Karjalainen (Aalto-yliopisto; Suomen ympäristökeskus), Juhana Hurula (DIY Helsinki ry), Ville Pellinen (Lapinlahden Lähde Oy) ja Merete Kemppainen (Aalto-yliopisto)
Abstrakti:
Julkinen keskustelu Helsingin kaupunkisuunnittelun arvoista leimahti keväällä 2023 kaupunginvaltuuston hyväksyttyä suunnitelman Suvilahteen rakennettavasta viihdekeskittymästä. Päätös uudesta projektista jyräisi alleen joutomaa-alueelle vuosikausien saatossa muodostuneen kaupunkilaisten itseorganisoidun monimuotoisen toiminnan sekä sille kaupunkilaisvoimin rakennetut puitteet. Alueella jo tapahtuva toiminta ja rakennettu ympäristö edustivat niin kutsuttuja ”vapaita tiloja”. Alue ja sen mahdollisuudet olivat jokaisen kaupunkilaisen hyödynnettävissä, yksin tai yhdessä. Kaupungin päätös muuttaa vapaa tila kaupalliseksi johti valituskirjelmien ohella toukokuiseen Kaikkien Helsinki -nimeä kantaneeseen mielenilmaukseen. Mielenilmaus toi yhteen suuren määrän
kaupunkilaisia sekä kaupunkilaistoimijoita, jotka jakoivat saman huolen vapaiden kaupunkitilojen kiihtyvästä katoamisesta sekä Helsingin kaupunkisuunnittelua ohjaavista arvoista. Toimijoiden yhteistyö ei päättynyt mielenilmaukseen vaan synnytti ajatuksen laajemmasta toimijoiden liitosta oikeudenmukaisemman ja asukaslähtöisemmän kaupungin puolesta. Kaikkien Helsinki -yhteenliittymä alkoi konkretisoitua ja yhteenliittymän ydinhenkilöt kirjoittivat manifestin. Kaikkien Helsinki haluaa, että kaikilla olisi oikeus kaupunkiin. Tämä oikeus pitää sisällään oikeuden osallistua kaupungin suunnitteluun sekä oikeuden kaupungin käyttöön ja tämän myötä oikeuden tuntea kuuluvuutta kaupunkiin. Kaikkien Helsinki taistelee myös kaupunkidemokraattisen ja ekologisen oikeudenmukaisuuden puolesta. Tarvitaan uudenlaista suunnittelua, jossa siirrytään sivistyslähtöisempään, pehmeiden arvojen lähestymistapaan, jolla pyritään puuttumaan suoremmin, johdonmukaisemmin ja valikoivammin yhteiskunnalliseen todellisuuteen ja kehitykseen. Kaikkien Helsinki kokoaa yhteen kaupunkilaisvetoista toimintaa, käy tasaveroista dialogia kaupungin kanssa, sekä järjestää mm. kaupunkiutopiatyöpajoja ja muuta toimintaa kaupunkilaisille ympäri Helsinkiä. Tarkoituksena on voimaannuttaa yhteenliittymän toimijoita ja yhteisöjä, sekä tarjota solidaarisuutta, tukea ja joukkovoimaa toimintaan. Manifestin voi lukea kokonaisuudessaan suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi yhteenliittymän rakentuvilla nettisivuilla: https://kaikkienhelsinki.fi/. Me olemme Kaikkien Helsinki – järjestöjen, kansanliikkeiden, yhteisöjen ja kaupunkilaisten yhteenliittymä hyvän, kauniin, terveen ja reilun Helsingin puolustamiseksi, vaalimiseksi ja kehittämiseksi!
3. Aktivismi urbaanien kulttuuriympäristöjen puolesta
Esittäjät: Varpu Kurkilahti (Helsingin yliopisto)
Abstrakti:
Kaupunkilaisille tärkeisiin paikkoihin kohdistuvat muutokset herättävät liikehdintää ja tuovat kaupunkipolitiikan ja -vaikuttamisen kentälle uusia toimijoita, kun ihmiset ryhtyvät eri tavoin puolustamaan uhattua kaupunkiympäristöä. Helsingin lähiympäristöjä ja kaupunkikulttuuria
suojelevan kansalaisyhteiskunnan kentällä onkin tapahtunut eräänlainen keikahduspiste, joka on johtanut eri puolella kaupunkia toimivien liikkeiden väliseen yhteistyöhön, sekä ruohonjuuritason toiminnan järjestäytymiseen ja politisoitumiseen. Urbaaneihin kulttuuriympäristöihin sitoutuneet aktivistit puolustavat paitsi kaupungin historiallisia kerroksia, myös elävää kulttuuriperintöä ja paikkaan kiinnittyneitä sosiaalisia ilmiöitä. Millaisia tunteita, asenteita, metodeja ja malleja tällä kaupunkiaktivismin kentällä ilmenee? Miten kulttuuriympäristöaktivistiksi päädytään?
Tutkin kaupunkisosiologian maisterintutkielmassani helsinkiläisiä kulttuuriympäristöjä puolustavia kaupunkilaisliikkeitä ja niissä toimivia yksilöitä. Tutkielma huomioi suomalaisen urbaanin kulttuuriympäristön moninaisena ja elävänä, ja näkökulma onkin rajattu sellaisiin kulttuuriympäristöihin, joihin on kiinnittynyt elävää kaupunkikulttuuria. Myös aktivismi rajautuu moninaisena, henkilökohtaisista arvoista lähtevänä toimintana, jolla pyritään vaikuttamaan kaupunkiympäristöön, sekä ruohonjuuritasolla että perinteisin kaupunkivaikuttamisen keinoin.
Keskityn kahteen ajankohtaiseen tapaukseen Helsingissä – Lapinlahteen ja Suvilahti DIY – skeittiparkkiin. Lapinlahden instituutioksi muodostunut, useamman yhdistyksen ja toimintamallin muodostama yhteisö sekä Suvilahti DIY:n vapaata ja hierarkiatonta kaupunkitilaa puolustava, ”rakkaudesta lajiin” alkunsa saanut kaupunkilaisliike tarjoavat mahdollisuuden vertailuun ja yhtäläisyyksien löytämiseen kahden hyvin eri profiilin tapauksen välillä.
Tutkielman aineistona on Lapinlahden ja Suvilahden skeittiparkin parissa toimivien aktivistien haastattelut, joissa syvennytään toimijoiden paikkasuhteeseen ja sitä uhkaaviin muutoksiin, paikkaa puolustavaan toimintaan ja sen metodeihin sekä näkemyksiin ja kokemuksiin kaupunkipolitiikasta ja siihen osallistumisesta. Laaja haastatteluaineisto tarjoaa monta mahdollista kulmaa aineistolähtöiseen analyysiin: Mitkä tekijät aktivoivat yksilöä toimimaan kulttuuriympäristön puolesta? Miten paikkasuhde ja siihen kohdistuvat uhat vaikuttavat poliittiseen toimijuuteen, ja vastavuoroisesti miten poliittinen toimijuus vahvistaa paikkasuhdetta? Mitä seurauksia kulttuuriympäristöjen puolustamisesta on aktivisteille? Miten aktivismi suhtautuu ja asennoituu kaupunkiin ja sen osallisuuskäytäntöihin?
4. Ihanaa, kamalaa, elämää: skeittaus ja kaupunkiaukion sosiaalinen dynamiikka
Esittäjät: Antti Wallin (Tampereen yliopisto)
Abstrakti:
Tämä esitys valaisee kaupunkiaukion sosiaalista dynamiikkaa skeittauksen kautta. Skeittaus avaa ikkunan Tampereen keskustassa sijaitsevan kaupunkiaukion sosiaaliseen elämään, johon tavallinen ohikulkija ei osaisi katsoa. Aukiolla viettää aikaansa skeittareiden lisäksi päihteiden käyttäjät, viikonloppujuhlijat ja muut läpikulkijat. Noin kymmenenvuotta sitten toteutetun uudistuksen jälkeen aukiosta tuli suosittu skeittipaikka. Skeittarit ovat neuvotelleet puistoviraston ylimääräisten temppuihin soveltuvien kiviesteiden ja betoniramppien asentamisesta aukiolle. Otettuaan tilan haltuunsa, skeittarit ovat tehneet myös yhteistyötä jalkautuvaa sosiaalityötä tekevän kirkon ja kansalaisjärjestöjen kanssa tavoittaakseen nuoria ja haavoittuvia ihmisiä. Skeittareiden suhde julkiseen tilaan on kuitenkin kiistanalainen. He aiheuttavat melua ja ohikulkijoille vaarallisia tilanteita. Skeittarit ovat kuitenkin kaventaneet sosiaalista kuilua eri käyttäjäryhmien välillä. Näkökulmamme aukion sosiaalisen elämään on sosiologinen (etnometodologinen). Kuvaamme 1) näytöksiä, joissa aukion käyttäjät tekevät erontekoja toisiinsa ja välillä kokoontuvat yhteisen spektaakkelin äärelle, 2) kohteliasta välinpitämättömyyttä, jonka avulla eri käyttäjäryhmät mahdollistavat tilallisen yhdessäolon, ja 3) välinpitämättömyyttä, joka mahdollistaa henkisesti päihteiden käyttäjien ahdingon sietämisen. Skeittarit kykenevät navigoimaan sosiaalisesti hämmentävää kaupunkielämää. Tämän lajintuoman tilallisen taidon avulla he pystyvät muokautumaan eri käyttäjäryhmien keskuuteen ja omalla osallistumisellaan tekemään kaupunkitilasta turvallisemman ja osallistavamman eri väestöryhmille. Tapaus antaa rohkaisevan oppitunnin siitä, miten kaupunkitiloja voidaan käyttää yhdessä huolimatta suurista sosiaalisista eroista.
Kirjoittajat Wallin, A. (esittäjä), Kyrönviita, M. & McDuie-Ra, D.
Sessio 2.
1. Harmaat tilat kukoistavat: DIY-kulttuuri ja skeittiparkkirakentamisen ammattitaito
Esittäjät: Mikko Kyrönviita (Tampereen yliopisto)
Abstrakti:
Kautta skeittauksen historian joutomaat ja tyhjät rakennukset sekä epämääräiset kaupunkitilat ovat houkutelleet skeittareita ja ruokkineet heidän mielikuvitustaan. Tällaiset epämääräiset ja usein saastuneet sekä kaupunkikehittämisen välitilassa uinuvat ”harmaat tilat” tarjoavat skeittareille hedelmällisen maaperän kaupunkiympäristön muokkaamiseen omiin tarpeisiinsa. Tämä esitys paneutuu skeittareiden itse betonista rakentamiin, toisinaan täysin luvattomiin, harrastusympäristöihin eli DIY-skeittiparkkeihin. Esitys perustuu parhaillaan englanniksi kirjoittamaani tutkimukseen, jonka aineisto koostuu 33 skeittarin haastattelusta. He ovat olleet rakentamassa DIY-skeittiparkkeja Helsingissä, Tampereella, Turussa, Kaarinassa, Hämeenlinnassa, Jyväskylässä, Mikkelissä, Joensuussa, Muuramessa ja Saarijärvellä.
Tutkimuksessa käytän bricolage-käsitettä kuvaamaan sitä, kuinka skeittarit sovelsivat luovalla tavalla olemassa olevia materiaalisia ja sosiaalisia resursseja sekä ”nyhjäisivät tyhjästä” uusia rakentaakseen betoniset DIY-skeittiparkkinsa. Tutkimuksessani betoni on avainasemassa. Skeittauskulttuurissa siihen kietoutuu moninaiset yhteistyön verkostot, resurssien ja tiedon jakamisen sekä oppimisen käytännöt. Tutkimus pureutuukin siihen, miten skeittarit ovat paitsi luoneet uniikkeja kaupunkitiloja myös kehittäneet täysin uuden rakentamisen ja kaupunkikehittämisen osaamisen – skeittiparkkirakentamisen ammattitaidon. Tutkimus argumentoikin sen puolesta, että DIY-skeittiparkeilla ja laajemmin ”harmailla tiloilla” on tuottava rooli ja tärkeä merkitys kollektiiviselle kaupunkielämälle.
2. Projekti Westside
Esittäjät: Tiina Merikoski (Lunden Architecture Company), Pilvi Nummi (Aalto-yliopisto), Niina Frondelius (Lounais-Kirkkonummen asukasyhdistys LoKi ry)
Abstrakti:
Projekti Westside on aluekehittämisen visiohanke, jonka Lounais-Kirkkonummen asukasyhdistys toteutti toiminta-alueensa kehittämisen tueksi vuonna 2023. Hanke edustaa uudenlaista toimintamallia asukaslähtöiseen suunnitteluun, jossa tuotetaan olemassa olevien kehityskuvien, strategioiden, kaavojen ja aluekehittämisen tavoitteiden kanssa linjassa oleva näkemys alueen kehittämisen mahdollisuuksista.
Keskeistä on asukkaiden oma aktiivisuus hankkeen käynnistämisessä sekä mahdollisimman laaja vuorovaikutus paikallisten asukkaiden kanssa koko hankkeen ajan.
Hankkeen tavoitteena oli herättää keskustelua alueen tulevaisuudesta ja samalla tuottaa tietoa lähivuosille ajoitettua yleiskaavoitustakin ajatellen. Hankkeessa laadittiin konkreettinen visiosuunnitelma, jossa kuvattiin alueen nykytila (ominaispiirteet ja muut lähtötiedot) sekä toivottu tulevaisuuskuva. Asukkaiden tuottama, heidän omaan elinympäristöönsä liittyvä kokemuksellinen tieto (mm. asukkaille tärkeät paikat ja kehittämistoiveet) oli keskeisessä roolissa suunnitelman laatimisessa. Visiosuunnitelman avulla haluttiin kasvattaa kokonaisvaltaista ymmärrystä alueen tulevaisuudesta, tunnistaa sen kehittämispotentiaali ja tarkastella toimenpide-ehdotusten lyhyt- ja pitkäaikaisia vaikutuksia. Visio esiteltiin
yleisölle ja luovutettiin kunnanjohtajalle ja kunnanarkkitehdille maanantaina 4.3.2024.
Suunnitteluprosessi toteutettiin vuorovaikutteisesti yhteistyössä yhdistyksen aktiivien ja muiden alueen asukkaiden kanssa. Suunnittelua fasilitoi hankerehoituksen mahdollistama suunnittelukonsultti, joka myös
koosti visiosuunnitelman lopulliseen muotoonsa. Yhdistyksen aktiivit olivat keskeisessä roolissa vuorovaikutuksen organisoinnissa ja kävivät prosessin aikana vuoropuhelua myös kunnan kaavoituksen kanssa. Hankkeen aikana toteutettiin kaksi asukastyöpajaa sekä niihin liittyvät karttakyselyt.
Westside on esimerkki projektista, joka on täysin asukaslähtöisesti pyrkinyt tukemaan Kirkkonummen kehittämistä ja kaavoitusta ja siten toteuttanut uuteen kuntastrategiaankin nimettyjä yhteisöllisyyteen ja yhteistyöhön liittyviä tavoitteita.
Kokemus hankkeessa toteutetusta yhteiskehittämisestä oli positiivinen ja innostava. Asukastyöpajoissa käyty keskustelu ja karttakyselyihin saadut vastaukset osoittavat alueen asukkaiden olevan kehittämisorientoituneita, idearikkaita ja halukkaita ottamaan osaa oman elinympäristön tulevaisuuteen ja kehittämisen liittyvään päätöksentekoon. Projektin loppussa kerätty palaute osoittaa, että asukkaiden omaehtoisen suunnittelun tukeminen koetaan pääsääntöisesti tärkeäksi. Siihen, millä tavoin asukaslähtöinen visiosuunnittelu vaikuttaa kunnan kehittämiseen, suhtaudutaan kuitenkin ristiriitaisesti. Vaikuttavuuden kannalta olennaista on, miten omaehtoinen suunnittelu pystytään tulevaisuudessa kytkemään osaksi hallintojohtoista suunnittelukulttuuriamme.
3. Kollektiivinen toimijuus kaupunkien muutosvoimana
Esittäjät: Maija Faehnle, Jani Lukkarinen ja Hanna Nieminen (Suomen ympäristökeskus)
Abstrakti:
Kaupunkilaislähtöisen toiminnan merkitystä kaupunkien muutoksessa voi tarkastella osana paikallisten ja ylipaikallisten muutosvoimien kokonaisuutta esimerkiksi yhteiskuntien kestävyysmurrosten kannalta. Laajamittaisia muutoksia voi syntyä, kun moni muutosvoima vaikuttaa samaan suuntaan. Eri toimijoiden valmiuksia luoda muutosta alueellaan on lähestytty kirjallisuudessa kollektiivisen toimijuuden ja kapasiteetin käsitteiden avulla. Tällöin kiinnostus kohdistuu yksittäiset yhteisöt, organisaatiot ja asukkaat ylittävien verkostojen valmiuksiin tunnistaa toiminnan päämääriä ja toimia niiden eteen.
Ilmastonmuutoksen hillintä on esimerkki haasteesta, jonka hallitsemissa kuntaorganisaation, kunnan asukkaiden tai yritysten toiminta ei yksin riitä. Tässä välitilassa esimerkiksi kuntalaisten itseorganisoitumisella ja uusilla yhteistyön tavoilla on nähty mahdollisuuksia kollektiivisten kapasiteettien rakentamiseksi. Käsitteellä on kuitenkin useita päällekkäisiä tulkintoja, jotka osoittavat hieman erilaisiin johtopäätöksiin muutoksen toteuttamisen dynamiikoista: yhtäältä sitä on lähestytty ruohonjuuritasolta yhteisölähtöisesti ja toisaalta rakenteista käsin institutionaalisesti muutosagendojen rakentamisen ja juurruttamisen kautta. Tutkimuksessamme yhdistimme näitä lähestymistapoja kollektiivisen kapasiteetin dynamiikkojen tarkasteluun suomalaiskaupungeissa ja -kunnissa kestävyysmurrosten tavoittelun ja muutosten vaikutuksiin varautumisen kontekstissa.
Tutkimuksessa aineistona toimivat ryhmähaastattelut, joihin osallistui viiden eri kokoisen kaupungin ja yhden pienen kunnan viranhaltijoita eri sektoreilta. Jäsensimme kollektiivista toimijuutta kolmen ulottuvuuden kannalta, joissa kuntalaisten omaehtoinen toiminta saa erilaisia rooleja. Ensinnäkin valmius tarpeiden ja mahdollisuuksien tunnistamiseen liittyy esimerkiksi tiedontuotantoon ja kansalaistietoon osana kunnassa tehtävää kestävyystyötä. Toiseksi muutospolkujen visiointi ja rakentaminen liittyy yhteisten tavoitteiden asettamiseen, missä varsinkin suuret kaupungit ovat pyrkineet löytämään työkaluja kuntalaisten osallistumiselle. Kolmanneksi muutosten jalkauttaminen osana verkostoja, joissa kuntalaisten omaehtoinen toiminta institutionalisoituu vaikuttaa olevan voimakkainta pienempien kuntien kontekstissa mm. ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumisen yhteydessä. Tavoitteenamme on, että kehys auttaa monipuolistamaan kuntalaisten ja vakiintuneiden hallinnon käytäntöjen suhdetta ja tunnistamaan paremmin paikallislähtöisiä keinoja yhteisten kapasiteettien rakentamiseen.
4. Paikallinen kansalaistoiminta kaupunkien nopeana ja hitaana muutosvoimana
Esittäjät: Pasi Mäenpää (Helsingin yliopisto), Henrietta Grönlund (Helsingin yliopisto), Kati Pitkänen (Suomen ympäristökeskus), Maija Faehnle (Suomen ympäristökeskus)
Abstrakti:
Paikallisella kansalaistoiminnalla on merkitystä nopeana ja hitaana muutosvoimana: sekä toiminnan muuttamisessa nopeasti äkillisissä tilanteissa että systeemisen muutoksen luomisessa pidemmällä aikavälillä. Paikallisen kansalaistoiminnan merkitystä äkillisissä häiriötilanteissa on tarkasteltu yhteisöllisen resilienssin käsitteellä, mutta verraten irrallaan tarkasteluista systeemiseen muutoksen kuten kestävyysmurroksen aikaan saamisessa.
Tarkastelemme mahdollisuuksia tuottaa resilienssiteorian avulla uutta ymmärrystä kansalaistoiminnan merkityksestä kaupunkien kehittämiselle. Tarkastelu perustuu viimeaikaiselle resilienssitutkimukselle, etenkin kestävyystieteessä, jossa painotetaan resilienssiä yhteiskunnan muuntumisena järjestelmänä. Kysymme, onko paikallinen yhteisöllinen resilienssi äkillisissä tilanteissa ymmärrettävissä 1) prosilienssiksi eli valmiuksiksi varautua merkittäviin muutoksiin ja 2) muutosvoimaksi systeemisessä uudistumisessa (esim. demokratia). Vai onko kansalaisyhteiskunta nähtävä vain viranomaistoiminnan “systeemiä” täydentävänä lisäarvona eikä siis muutosvoimana?
Aineistonamme ovat Paikallinen kansalaistoiminta yhteiskunnan resilienssin lisääjänä -hankkeen (VNTEAS 2023-2025) kysely ja meneillään olevat tapaustutkimukset sekä aiempi tutkimus yhteisöllisestä resilienssistä (Lähiöiden yhteisöllinen resilienssi, YM 2020-2022). Esitämme aineiston alustavien havaintojen pohjalta, että äkilliset häiriötilanteet tekevät näkyväksi myös systeemisen muuntumisen valmiuksia ja valmiuksien puutteita. Kaupunkien kykyä hyödyntää kansalaistoimintaa äkillisistä häiriötilanteista selviämisessä ja järjestelmän muuttamisessa rajoittavat toisiinsa kietoutuneet kulttuuriset ja tiedolliset haasteet. Äkillisissä tilanteissa korostuu koordinoinnin ja viestintäverkostojen merkitys, hitaassa muutostyössä taas sekä kaupungin että kansalaistoiminnan demokraattisuus ja kyky ravita osapuolten omaehtoista motivoitumista toimia samaan suuntaan.