Työryhmä on jatkoa vuonna 2023 kaupunkitutkimuksen päivillä pidetylle ”Ilmastonmuutokseen sopeutuminen kaupungeissa” -työryhmälle. Suomen ilmasto on jo muuttunut ja kaupungistuminen on ollut voimakasta. Nämä muutostrendit tulevat jatkumaan pitkälle tulevaisuuteen. Ennakoiva sopeutuminen ja varautuminen ilmastonmuutoksen vaikutuksiin on keskeistä, kun tavoitellaan toimivaa ja kestävää kaupunkikehitystä. Työryhmään toivotaan esityksiä, jotka osaltaan tukevat kansallisen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelman, KISS 2030, toimeenpanossa tarvittavaa tutkimuksen ja käytännön toimijoiden vuoropuhelua.
Työryhmän tavoitteena on lisätä tietämystä ilmastonmuutokseen sopeutumisen haasteista ja toimista sekä jakaa parhaita käytäntöjä, jotta tieteellisen tutkimuksen tulokset johtavat konkreettisiin toimiin ja päätöksiin kaupungeissa ja kaupunkisuunnittelussa. Työryhmässä esitellään käytännön sovellutuksia, miten ilmastonmuutokseen sopeutumista voidaan edistää kaupunkiympäristössä aluekohtaisen tiedon ja analyysin avulla. Tavoitteena on syventää kokonaisvaltaista ymmärrystä ilmastonmuutokseen sopeutumisesta kaupungeissa ja tunnistaa toimien ja ratkaisuiden välisiä yhteyksiä ja synergioita. Ilmastonmuutokseen sopeutumisen esimerkit voivat liittyä luonnon monimuotoisuuteen, lämpösaarekeilmiöön tai kuivuuden ja tulvariskien hallintaan kaupungeissa.
Tiedolle on tarvetta muun muassa siitä syystä, että esimerkiksi kaupunkien lämpösaarekeilmiö osaltaan voimistaa kuumarasitusta, samalla kun helteelle haavoittuvimpien ikääntyneiden osuus väestöstä kasvaa. KISS 2030 nostaa esiin luontopohjaiset ratkaisut kaupunkiympäristössä. Esimerkiksi puistikot ja viherkatot vähentävät kuumarasitusta ja ovat keino myös hulevesien hallinnassa.
Kaupunkien tarvitsemia ilmastopalveluita voivat olla esimerkiksi erilaiset tulevaisuuden skenaariot ja simuloinnit, joita voidaan hyödyntää kaupunkien kehitysstrategioiden ja sopeutumissuunnitelmien laatimisessa sekä päätöksenteon tukena. Kun tietoa käytetään jo kaupunkisuunnittelun alkuvaiheessa, pystytään ilmastoriskeihin varautumaan parhaalla mahdollisella tavalla, ja suunnittelu vie kohti ilmastonkestäviä kaupunkeja.
Työryhmässä etsitään vastauksia siihen, miten ilmastonmuutokseen sopeutumista kaupungeissa voidaan parhaiten edistää: Mitä käytänteitä on jo olemassa ja miten voidaan tunnistaa ja edistää uusia käytänteitä? Mikä rooli informaatio-ohjauksella on ilmastonmuutokseen sopeutumisessa? Työryhmä voi sisältää esityksiä, jotka perustuvat tapaustutkimuksiin, teoreettiseen tai muuhun menetelmälliseen lähestymistapaan. Työryhmä sopii tutkijoille, asiantuntijoille ja käytännön toimijoille, jotka ovat kiinnostuneita ilmastonmuutokseen sopeutumisesta ja haluavat jakaa näkemyksiä, miten tietoa voidaan parhaiten soveltaa kaupunkien päätöksenteossa.
Puheenjohtajat
Tuukka Rautio
ELY-keskusten valtakunnallinen ilmastoyksikkö
tuukka.rautio@ely-keskus.fi
Reija Ruuhela
Sään ja ilmastonmuutoksen vaikutustutkimus
Ilmatieteen laitos
reija.ruuhela@fmi.fi
Milla Mikkola
Ramboll Finland Oy
Sustainable urban development
milla.mikkola@ramboll.fi
Esitykset
Aika: Torstai 23.5.2024 klo 15.15-16.45
Paikka: Urbarium-tila, Porthania (1krs.), Yliopistonkatu 3.
1. Sään ja ilmastonmuutoksen vaikutuksia rakennuksiin ja niihin sopeutuminen
Esittäjä: Kirsti Jylhä (Ilmatieteen laitos)
Abstrakti:
Useimmat meistä ihmisistä vietämme suurimman osan elämästämme sisätiloissa. Niinpä ilmastonmuutokseen sopeutumista kaupungeissa edistää se, että kaavoituksen lisäksi myös rakennuksia suunniteltaessa, niitä pystytettäessä, ylläpidettäessä ja kunnostettaessa otetaan aiempaa kattavammin huomioon riskit ja mahdollisuudet, joita ilmaston muuttumiseen liittyy. Terveiden, turvallisten ja energiatehokkaiden rakennusten suunnittelun tukemiseksi on Suomessa toteutettu viime vuosina eri alojen tutkijoiden yhteistyönä tutkimushankkeiden ketju, jossa ensin laadittiin räätälöityjä tuntikohtaisia lähimenneisyyden ja tulevaisuuden säätietoaineistoja ja sitten käytettiin niitä sen selvittämiseen, millaisiin vaikutuksiin rakennuksissa on varauduttava ilmastonmuutoksen myötä.
Tutkimushankkeissa ilmestyneet julkaisut antavat esimerkkejä ilmastonmuutoksen vaikutuksista erilaisiin rakennustyyppeihin ja rakentamisratkaisuihin sekä tarjoavat toimenpidesuosituksia. Yleistyvien talvisten vesisateiden ja tuulen yhdistelmänä aiheutuvan viistosateen ennustetaan lisääntyvän, mutta rakennusten teknisistä ominaisuuksista riippuu paljon se, kuinka huomattava vaikutus tällä on esimerkiksi homeen kasvuun. Tulevat muutokset teräsbetonirakenteiden korroosiossa ja jäätymis-sulamisvaurioissa riippuvat rakennusten sijainnista ja julkisivujen suunnasta sekä betonin kestävyysominaisuuksista.
Entistä useammin esiintyvät ja tukalammat helleaallot lisäävät asuntojen ylikuumenemisen riskiä, lämpöhaittoja ja vakavia terveysvaikutuksia erityisesti vanhusten ja pitkäaikaissairaiden keskuudessa, ellei helleaaltoihin varauduta riittävin toimin asunnoissa sekä sosiaali- ja terveydenhuollon hoiva- ja hoitolaitoksissa. Hellevaroitusten merkitystä korostaa se, että tutkimustulosten mukaan rakennusten ylilämpenemistä voidaan vähentää passiivisilla auringonsuojaratkaisuilla ja ilmanvaihdon tehostuksella, joskaan ne eivät yksistään riitä torjumaan sisälämpötilojen liiallista kohoamista pitkittyvän hellejakson aikana.
On tärkeää pitää mielessä, että rakentamisessa ja kaupunkisuunnittelussa nyt tehdyt päätökset vaikuttavat yhteiskunnan ilmastohaavoittuvuuteen pitkälle tulevaisuuteen.
Lisälukemista:
Jylhä, K. ym. 2020: Nykyisen ja tulevan ilmaston säätietoja rakennusfysikaalisia laskelmia ja energialaskennan testivuotta 2020 varten. Ilmatieteen laitos, Raportteja 2020:6. https://doi.org/10.35614/isbn.9789523361287
Kosonen, R. ym. 2023: Ilmanvaihto- ja jäähdytysjärjestelmien resilienssi lämpöaaltojen ja hengitystieinfektioiden suhteen: Uudis- ja korjausrakennusten teknisten ratkaisujen toiminta muuttuvissa olosuhteissa. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2023:56 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/165209
Lahdensivu ym. 2023: Rakennusten kosteusvauriot ja ylilämpeneminen muuttuvassa ilmastossa – RAIL. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2023:2, http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-278-7
Laukkarinen, A. ym. 2022: Vaipparakenteiden rakennusfysikaalisen toimivuuden ja huonetilojen kesäaikaisen jäähdytystehontarpeen mitoitusolosuhteet: RAMI-hankkeen loppuraportti. Tampereen yliopisto. Rakennustekniikka. Tutkimusraportti 3, https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2438-4
2. Ilmastoriskit lisääntyvät – mutta missä, milloin, kuinka voimakkaina ja paljonko se maksaa?
Esiintyjä: Kari Tuukkanen (Toimitusjohtaja, Climatrix.earth)
Abstrakti:
Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät jo nyt myös Suomessa. Erityisesti kaupungeissa lämpörasitus, rankkasateet ja kaupunkitulvat tulevat yleistymään tulevina vuosikymmeninä merkittävästi. Tämä asettaa uusia haasteita kaupunkisuunnittelulle, jonka on sopeuduttava muuttuviin olosuhteisiin ja rakennettava ilmastokestävyyttä tulevaisuuden eri skenaarioihin.
Tieto-ohjattu ilmastokestävyys (data-driven climate resilience) tarkoittaa ilmastomallien sekä erilaisten luontoa ja rakennettua ympäristöä kuvaavien tietojen yhdistelyä ja analysointia sekä hyödyntämistä pitkän aikavälin päätöksenteossa esimerkiksi kaupunkisuunnittelussa ja -rakentamisessa.
Climatrix (https://climatrix.earth) on kehittänyt menetelmän ja alustan, joka auttaa mm. kaupunkeja, kiinteistönomistajia, pankkeja ja vakuutusyhtiöitä ilmastokestävyyden rakentamisessa. Menetelmä yhdistelee avoimia ilmastomalleja ja ympäristötietoa parhaista lähteistä, kuten IPCC, EU Copernicus, Ilmatieteen laitos, SMHI Sverige, SYKE ja GTK. Climatrix laskee data-analytiikan keinoin sijaintitarkasti ilmastonmuutoksen aiheuttamien fyysisten riskien kuten rannikko-, sisävesi- ja kaupunkitulvien, lämpörasituksen ja rankkasateiden suuruutta ja taloudellisia vaikutuksia.
Menetelmä keskittyy akuuttien ja kroonisten ilmastoriskien spatiotemporaalisen (sijainti- ja aikaulottuvuus) todennäköisyyden arviointiin eri aikajänteillä ja päästöskenaarioissa. Lisäksi se ottaa huomioon kohteiden, kuten rakennusten ja liikenneverkkojen, haavoittuvuuden eri vaaratekijöille. Tämä mahdollistaa tarkan, vertailukelpoisen ja kattavan riskien arvioinnin, mikä on elintärkeää kaupunkien pitkän aikavälin resilienssin rakentamisessa.
Menetelmän voima piilee data-analytiikassa, joka on erityisen tehokas laajojen alueiden ja suurten kohdemäärien analysoinnissa. Data-analytiikan avulla voidaan tuottaa nopeasti vertailukelpoisia ilmastoriskiarvioita ja niiden taloudellisia vaikutuksia. Tämä on arvokasta tietoa kaupunkisuunnittelijoille ja päättäjille, jotka pyrkivät tunnistamaan ja kvantifioimaan ilmastoriskejä sekä suunnittelemaan niille hillintä- ja sopeutumistoimenpiteitä.
EU:n kasvavat raportointivaatimukset, kuten taksonomia ja yrityksiä koskeva CSRD-lainsäädäntö, korostavat luotettavan ja objektiivisen tiedon merkitystä. Climatrixin kaltaiset alustat voivat automatisoida tätä raportointia, tarjoten tasapuolisen ja vertailukelpoisen analyysin, joka perustuu yhtenäiseen ja avoimeen lähtötietoon.
Menetelmän avulla on mahdollista esimerkiksi laskea tehokkaasti tuhansille kiinteistöille ilmastoriskiarviot ja niiden taloudellinen vaikutus eri aikaväleillä. Menetelmää voi soveltaa myös mm. tie- ja katuverkkoon, metsiin tai aluerakentamiskohteisiin. Näin tuetaan konkreettisesti kaupunkien sopeutumista ilmastonmuutokseen ja kohotetaan valmiutta tulevaisuuden haasteisiin.
3. Ilmastoriskit ja säädöskehitys rakennus- ja aluetasolla
Esiintyjä: Arto Toorikka (AFRY Finland Oy)
Abstrakti:
Ilmastonmuutos, luontokato sekä kestävän kehityksen tavoitteet ja sääntely muokkaavat sitä toimintaympäristöä, missä rakennuksiamme ylläpidetään ja korjataan. Tämän myötä rakennuskantaan liittyvien investointien sykli sekä investointien kohdentuminen muuttuvat lähitulevaisuudessa. Jotta rakennuskantamme vastaa tulevaisuuden tarpeita, tulee rakentamisen hankkeissa investoida ilmastonmuutoksen hillintään ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen jo nyt esimerkiksi tulevien peruskorjausten yhteydessä.
Ilmastonmuutoksen myötä lisääntyvien teknisten riskien ja muuttuvan sääntelyn (EU Green deal) seuraukset kaupunkien rakennuskantaan ovat moninaisia. Ympäristön voimistuvat rasitustekijät sekä rakennusten energiatehokkuusvaatimusten yhteisvaikutukset kestävän kehityksen toteutumiseen johtavat muutoksiin rakennusten ylläpidossa ja kehitystarpeissa. Riippuen esimerkiksi alueen väestökehityksestä, saattaa korostuvana seurauksena olla rakennuskannan heikoimman osuuden vahva poistuma tai yleinen energiatehokkuuden ja ilmastoriskien sietokyvyn positiivinen kehitys.
Riippumatta alueesta, rakennuskannan hallitun ja suunnitelmallisen pitkäjänteisen kunnossapidon merkitys korostuu edellytyksenä rakennuskannan arvon ja käytettävyyden säilymiselle. Kun riskit ja mahdollisuudet tunnistetaan ennalta, voidaan niihin vastata kokonaisuudessa parhaalla tavalla. Joitain riskejä voidaan tarkastella aluetasolla, mutta monien riskien merkittävyyttä ja ilmastonmuutokselle haavoittuvuutta tulee tarkastella rakennuskohtaisesti. Käytännössä yksittäiset rakentamisen ratkaisut vaikuttavat vikasietoisuuteen ja vaurioherkkyyteen, eikä tätä kyetä aluekohtaisilla tarkasteluilla riittävän täsmällisesti määrittämään. Samoin riskienhallinnan toimenpiteet tulee määrittää huomioiden rakennuskohtaiset reunaehdot.
Esityksessä tarkastellaan erityisesti ulkovaipparakenteiden vaatimuksia ja erityispiirteitä suhteessa rakennusten rakennusfysikaaliseen toimintaan ja vikasietoisuuteen muuttuvassa ilmastossa. Näiden osalta esitetään miltä osin, millaisella toimintamallilla ja minkä osaamisalueiden toimesta ilmastoriskejä tulee arvioida alueellisesta tarkastelusta rakennuskohtaiseen tarkasteluun.
Lisäksi esityksessä arvioidaan teknisen korjausvelan ja vaipparakenteiden lisääntyvien ilmastorasitusten johdosta tarpeellisten toimenpiteiden suhdetta ennustettaviin sääntelyn tuomiin velvoitteisiin. Näkökulmana tässä on teknistaloudellinen kokonaisuus suhteessa edellytettävään investointivalmiuteen.
4. Kohti tiivistä ja vehreää kaupunkia: Autoliikenteen vähenemisen vaikutukset Helsingin kaupunkirakenteen tiivistymiseen ja katutilaan
Esiintyjä: Sameli Sivonen (Aalto-yliopisto)
Abstrakti:
Autoliikenteen määrän merkittävä vähentäminen on Helsingissä välttämätöntä, jotta liikennettä koskeviin päästötavoitteisiin voidaan päästä Hiilineutraali Helsinki -toimenpideohjelman tavoitteiden mukaisesti. Tämä mahdollistaa tiiviimmän kaupunkirakenteen, pienempimittakaavaisen mitoituksen katutiloja suunnitellessa sekä rakennetun ympäristön viherryttämistä.
Autoliikenteen keskeinen rooli liikennejärjestelmässä on vaikuttanut merkittävästi kaupunkien hajautumiseen, suurempaan maa-alan käyttöön ja sitä kautta ympäristökuormituksen kasvamiseen. Kun autoliikenteen rooli pienenee, mahdollistaa se maankäytöltään tiiviimmän ja pienimuotoisemman kaupunkirakenteen suunnittelun katutiloista ja kortteleiden tilankäytöstä aina kaupunkirakenteen tasolle. Kasvava kaupunki kamppailee jatkuvasti tilan löytämiseksi uudisrakentamiselle ja kaupunkirakenteen tiivistämiselle. Paljon tilaa vievän liikennemuodon käytön vähentyessä tilaa vapautuu merkittävästi muuhun toimintaan, kuten asuntorakentamiseen tai kasvillisuuden lisäämiseen. Tämä vähentää esimerkiksi painetta rakentaa viheralueille, mikä auttaa vastaamaan ekologisesti kestävämmän kaupunkisuunnittelun tavoitteisiin. Instituutiot, kuten Euroopan unioni, pyrkivät parhaillaan ohjaamaan kaupunkeja lisäämään viherpinta-alaa. Kun kaupungit ovat toipumassa 1900-luvun autokaupunkien ajasta, syntyy tästä otollinen mahdollisuus myös viherryttää olemassa olevaa kaupunkia. Tämä tukee ilmastonmuutokseen sopeutumista niin hulevesien kuin helteidenkin hallitsemiseksi, kun vettä läpäisemätön maanpinta vähenee ja kasvillisuus lisääntyy.
Diplomityössä käydään läpi tutkimuskirjallisuuden, asiantuntijahaastattelujen, kansainvälisten esimerkkien ja Helsinkiin sijoittuvien esimerkkisuunnitelmien kautta autoliikenteen vaikutuksia kaupunkisuunnitteluun sekä sitä, miten autoliikenteen vähentyessä vaikutukset muuttuvat ja aiemmin liikenteen käytössä olevaa tilaa voidaan käyttää uudelleen. Tarkastelua on tehty kolmella tasolla: miten liikennemäärien tarvitseman tilan vähentyminen mahdollistaa kokonaisten uusien kaupunginosien suunnittelun, kun moottoritiemäisiä väyliä voidaan muuttaa katumaisemmaksi ympäristöksi ja paljon tilaa vieviä liittymärakenteita purkaa, miten pysäköintipaikkojen tarpeen vähentyessä ja uudelleenjärjestelyn kautta maa-alaa vapautuu merkittävästi esimerkiksi täydennysrakentamisen mahdollistamiseksi esikaupunkialueilla sekä miten katutilaa voidaan muuttaa paremmin kadun sosiaalisia toimintoja, ilmastonmuutoksen torjuntaa ja kaupunkiluonnon monimuotoisuutta tukevaksi.
2020-luvun alussa aiemmin autoliikenteen käytössä olleen tilan muuttaminen muuhun käyttöön on nouseva trendi kaupungeissa ympäri maailman. Työn tulokset avaavat kiinnostavia näkökulmia siitä, mitä ilmastotavoitteiden mukainen autoliikenteen vähentäminen mahdollistaa Helsingissä. Tämä tuo uusia vaihtoehtoja tarvittavan asuntorakentamisen sijoittamiseksi kasvavassa kaupungissa ja mahdollistaa näin kaupungin kestävän kasvun viheralueita säästäen.
5. Tampereen kaupungin sopeutumistyö ja haavoittuvuusanalyysi
Esiintyjä: Annika Kettunen (Tampereen kaupunki)
Abstrakti:
Ilmastonmuutoksen aiheuttamat vaikutukset näkyvät jo nyt päivittäisessä arjessa ja tulevaisuudessa vaikutukset lisääntyvät entisestään. Ilmastonmuutoksella on merkittäviä vaikutuksia yhteiskunnan toimintaan kokonaisuutena ja erityisen haitallisia vaikutuksia mm. tiettyihin väestöryhmiin, joilla on erilaisista syistä heikentynyt kyky sopeutua muuttuvaan ilmastoon.
Esityksessä kerrotaan yleisesti Tampereen edistyksellisestä ilmastonmuutokseen sopeutumisen työstä, johon on sisältynyt mm. keskeisimpien ilmastonmuutokseen sopeutumisen riskitekijöiden tunnistaminen ja lämpösaarekeilmiön mallinnus, sekä koko kaupunkiorganisaation ja sen sidosryhmien toimintamallien kehittämistä, jotta ilmastonmuutokseen sopeutumiseen suhtaudutaan kaupungin toiminnassa vakavasti. Tampereen kaupungin sopeutumistyössä on myös tunnistettu, että sopeutumistyötä tulisi syventää sosiaalisen ulottuvuuden huomiointiin, sisältäen mm. haavoittuvuuden ja sopeutumiskyvyn näkökulmien tarkastelun. Tämän takia Tampere teetti vuonna 2023 haavoittuvuusanalyysin (Ramboll toteuttajana), johon toinen puoli esityksestä keskittyy.
Haavoittuvuusanalyysin tavoitteena on ollut tunnistaa Tampereen kannalta keskeisiä yhteiskunnan haavoittuvuuteen vaikuttavia tekijöitä, kartoittaa haavoittuvuuden ilmentymistä Tampereen kantakaupungin maantieteellisellä alueella suhteessa ilmastoriskeihin sekä laatia toimenpide-ehdotuksia haavoittuvuuden huomioonottamiseksi eri toimijoiden työskentelyssä. Työssä toteutettiin sidosryhmien haastatteluja sekä työpajoja, joiden avulla kartutettiin ymmärrystä haavoittuvien ryhmien todellisista vaikeuksista ilmastonmuutoksen riskien toteutuessa. Työssä tehtiin myös paikkatietotarkasteluja, joissa havainnollistettiin riskien ja haavoittuvuuksien paikkakohtaista kohdentumista ja eri haavoittuvuuksien ristikkäisvaikutuksia. Lopuksi tehtiin vaikutusten arviointia ja toimenpiteiden suunnittelua, jossa hyödynnettiin työn aikana kerättyä aineistoa.
Haavoittuvuusanalyysissä tehdyn työn perusteella löydettiin paljon hyviä jatkotoimenpide-ehdotuksia, joilla Tampere voi kehittää omaa ja sidosryhmiensä toimintaa, jotta yhteiskunnan haavoittuvimmassa asemassa olevat voidaan ottaa paremmin huomioon ilmastonmuutokseen liittyvien sään ääri-ilmiöiden yleistyessä. Tampereen ilmastonmuutokseen sopeutumisen työ on ollut uraauurtavaa, sillä ilmastonmuutoksen sosiaalisia vaikutuksia on tarkasteltu ja huomioitu toistaiseksi vähänlaisesti Suomessa.
Haavoittuvuusanalyysin raportti on löydettävissä täältä: TAMPERE
6. Oikeudenmukaisuus sopeutumistyössä: tarkastelukehikko ja tiekarttatyössä kehitetyt apuvälineet
Esiintyjä: Kaisa Schmidt-Thome (Demos Helsinki)
Abstrakti:
Ilmastonmuutokseen sopeutuminen nostaa esiin monia oikeudenmukaisuuteen liittyviä kysymyksiä. Ilmastonmuutoksen vaikutukset eivät jakaudu tasaisesti osa-alueiden tai väestöryhmien kesken, eikä sopeutumistoimia välttämättä ymmärretä tarkastella oikeudenmukaisuuden näkökulmasta.
Olemme rakentaneet tarkastelukehikon tukemaan oikeudenmukaisuuden integroimista sopeutumisstrategioihin ja -toimiin. Kehikkomme on kehitetty maakuntatasolle osana Regions4Climate-nimistä EU-rahoitteista Horisontti-hanketta, mutta nähdäksemme sitä voidaan soveltaa myös kaupungeissa. Kaupunkitason ohjeistuksen kautta sillä on kytkentä myös kansallisen tason sopeutumistyöhön.
Kehikkomme (Just Transition Framework to Climate Resilience) pohjautuu neljään ilmasto-oikeudenmukaisuuden ulottuvuuteen (Juhola et al. 2022; Tikkakoski et al. 2024).
- Tunnustava oikeudenmukaisuus (recognitional justice): ketkä lasketaan kuuluvaksi sopeutumisen sidosryhmiin?
- Menettelyllinen oikeudenmukaisuus (procedural justice): miten sidosryhmät otetaan mukaan sopeutumistyöhön?
- Jako-oikeudenmukaisuus (distributive justice): miten vaikutukset, oikeudet ja velvollisuudet jakautuvat?
- Korjaava oikeudenmukaisuus (restorative justice): pyritäänkö olemassaolevia epäoikeudenmukaisia asetelmia korjaamaan tai kompensoimaan?
Olemme aloittaneet kehikon soveltamisen ja valmistelemme maakuntatason tiekarttoja 12 maakunnan alueella, viiden vaiheen kautta edeten:
- Laajuus ja kontekstin rakentaminen: perustietojen kokoaminen ja odotetun järjestelmämuutoksen tason määrittely
- Toimijoiden tunnistaminen ja mukaan ottaminen: sidosryhmien, myös syrjäytyneiden ja haavoittuvien ryhmien, osallistuminen
- Vision ja tavoitteen määrittely yhdessä: ilmastokestävyyden ihanteellisen tilan hahmottaminen ja tavoitteiden muotoilu
- Toimien määrittely yhdessä: sopeutumisen vauhdittaminen ilmasto-oikeudenmukaisuutta painottaen
- Etenemissuunnitelman virallinen hyväksyminen: keskeisten toimijoiden sitoutuminen
Konkreettisia apuvälineitä oikeudenmukaisuuden edistämiseen on tiekarttatyössä ainakin kolme: 1) osallisuutta tukeva prosessi; 2) työkalu kaikista haavoittuvimmassa asemassa olevien tunnistamiseksi; ja 3) oikeudenmukaisuustarkastelun kysymyspatteristo. Näitä voidaan hyödyntää esimerkiksi toteutettaessa kansallista ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelmaa (KISS2030), joka peräänkuuluttaa sopeutumistoimien kustannustehokkuuden, -vaikuttavuuden ja oikeudenmukaisuuden arviointia. Meitä kiinnostaa myös, voivatko kaupungit hyödyntää Regions4Climate-hankkeen antia. Toimisivatko Regions4Climaten kehikko ja työkalut paikallistasolla jopa paremmin kuin maakunnan tasolla?
7. Posteri: Kaupungistumisen ja ilmastonmuutoksen haittavaikutusten hillintä – kaupunkivesien näkökulma
Esittäjä: Maija Ahonen (AFRY Finland Oy) (posteri)
Abstrakti:
Kaupungistuminen ja ilmastonmuutos ovat kaksi tiiviisti toisiinsa kytkeytyvää globaalia megatrendiä, jotka asettavat haasteita kaupunkivesien hallinnalle kaikkialla. Tämän esityksen tavoitteena on käsitellä näiden ilmiöiden haittavaikutuksia ja esitellä monitavoitteisia toimenpiteitä, joilla voidaan hillitä niiden vaikutuksia kaupunkialueilla vastuullisesti, sekä tulevaisuuden lainsäädäntövaatimusten (kuten yhdyskuntajätevesidirektiivin valumavesien hallinta ja vesipuitedirektiivi) aiheuttamia lisävaatimuksia.
Kaupungistuminen muuttaa hydrologista veden kiertoa suhteessa luonnontilaiseen alueeseen lisäten pintavaluntaa ja vähentäen veden imeytymistä maakerroksiin ja haihtumista kasvuston kautta. Tämä horjuttaa normaalia veden kiertoa. Lisääntyneet pintavalunnat aiheuttavat isoja virtaamapiikkejä verkostoihin ja ojiin, ja keräävät epäpuhtauksia maanpinnoilta ja vievät ne mukanaan vesistöihin ja pienvesiin. Muita
kaupunkiympäristössä ilmeneviä haittavaikutuksia ovat mm. pintalämpötilojen nousu, melu, tärinä, tuulisuus, ilmanlaatu ja luontokato.
Ilmastonmuutoksen haittavaikutuksia ovat mm. sateiden epätasainen jakautuminen ja äärimmäiset sääilmiöt, kuten rankkasateet, tulvat ja kuivuus, jotka voivat heikentää vesivarojen saatavuutta ja aiheuttaa aiempaa pahempaa vesipulaa tietyillä alueilla. Korkeammat lämpötilat ja tuulisuuden lisääntyminen voivat lisätä haihduntaa ja vähentää pohjaveden muodostumisen määrää. Vesimassojen lämpeneminen vaikuttaa
ekosysteemeihin, jotka tukevat vesivarojen hyödynnettävyyttä. Luonnonkatastrofit johtavat myös ruokaturvan heikkenemiseen.
Esitys tarjoaa katsauksen kaupunkivesien hallinnan nykytilaan ja tulevaisuuden mahdollisuuksiin ja odotuksiin kaupungistumisen ja ilmastonmuutoksen haasteiden keskellä. Siinä kuvataan lyhyesti tiukentuvia lain vaatimuksia sekä vastuullisuuden periaatteita, missä korostetaan integroitua lähestymistapaa, jossa yhdistyvät suunnittelu, teknologia ja yhteisön osallistuminen kaupunkien kestävän vesihuollon saavuttamiseksi.