4. Suurista kertomuksista paikallisiin tekoihin – kaupunkien brändit, kulttuuriympäristöt ja identiteetit
Puheenjohtajat: Salla Jokela, Kaupunkiakatemia, Helsingin yliopisto, salla.jokela@helsinki.fi
Hannu Linkola, Kulttuuriympäristötutkimuksen seura, hannu.linkola@helsinki.fi
SESSIO I: Torstai 27.4 klo 13:30-15
Salla Jokela, Kaupunkiakatemia, Helsingin yliopisto: Kaupunkibrändi, identiteetti ja tila: esimerkkinä Helsingin brändin rakentuminen
Riikka Lahdensuo, Kaupunkimarkkinointi, Helsingin kaupunki: Urbaanit jokamiehenoikeudet ja Helsingin uudet maamerkit
Giacomo Bottà, Helsingin yliopisto: Branding the music city
Ranja Hautamäki: Urbaani Helsinki ja kulttuurimaisemien suojelu
SESSIO III: Perjantai 28.4 klo 9:30-11
Vesa Vihanninjoki, Helsingin yliopisto: Kenen paikka, kenen identiteetti? – Ympäristöestetiikan tulokulma paikkaidentiteettikiistoihin.
Eveliina Harsia, Sipoon kunta & Pilvi Nummi, Sipoon kunta, Aalto-yliopisto: Muistettu Nikkilä – asukkaiden paikkamuistot kulttuuriympäristön arvioinnissa ja kaupunkisuunnittelussa
Helena Teräväinen, Aalto-yliopisto: Kulttuuriympäristön muuttuvat diskurssit suojelukaavoista arkikokemuksiin
Petteri Niskanen, Myyrmäki-liike: Myyr York – Asukasvetoinen malli 70-luvun lähiön kehittämiseen
Työryhmän kuvaus:
Tilan ajalliset kerrostumat sekä muistamisen ja paikkojen väliset suhteet ovat olennainen osa niin kaupunkien kuin ihmistenkin identiteettejä. Historiallisten arvojensa kautta merkityksellistyneiden kaupunkiympäristöjen vaalimiseksi on luotu hallinnollisia kategorioita ja säädöksiä, joilla kohteiden merkitystä sekä ylläpidetään että ohjataan. Samalla arvokkaiksi mielletyistä kohteista ja niiden aikaulottuvuuksista on pyritty tekemään ”suuria kertomuksia”, jotka yksilöivät kaupunkeja ja kasvavat brändeiksi.
Nämä tiettyjen paikkojen kautta rakentuvat tarinat kiinnitetään monin tavoin osaksi ihmisten elinpiiriä. Perinteisesti viesti on rakentunut ylhäältä käsin, asiantuntijaverkostojen määrittelemiin arvoasetelmiin tukeutuen. 2000-luvun kuluessa kaupunkilaisten oma aktiivisuus ja toimijuus on kuitenkin alkanut korostua. Samalla kaupungin eri kohteille annetut merkitykset ovat moninaistuneet, uudet paikat sekä tilat ovat nousseet tärkeiksi, ja kaupunkikulttuurista on tullut hyväksytymmin moniäänistä. Kehitys on linkittynyt yhtäältä paikallistason korostumiseen kaupunkikokemuksen lähteenä sekä toisaalta perinteistä suojeludiskurssia ylläpitäneen hyvinvointivaltion murrokseen. Vapaaehtoisuutta, paikallista toimijuutta sekä kaupunkibrändin moniytimisyyttä on edistänyt myös viestintäteknologian murros. Mielikuvia kaupungeista rakennetaan yhä voimakkaammin sosiaalisessa mediassa, yksilölähtöisesti. Onko yhtenäisten historiallisten kaupunkikertomusten sekä niitä ylläpitävien suojeludiskurssien aika siis ohi – ja niiden tilalla joukko hetkessä hahmottuvia käsityksiä sekä niiden kanssa vuorovaikutteisesti syntyviä brändejä?
Kaupunkiakatemian ja Kulttuuriympäristötutkimuksen seuran järjestämään työryhmään kutsutaan niin tutkijoita, kaupunkiaktiiveja kuin hallinnon edustajiakin pohtimaan kulttuuriympäristön, paikkojen, mielikuvien ja kaupungin ajallisten narratiivien välisiä suhteita. Työryhmässä sivutaan esimerkiksi seuraavia kysymyksiä: Kuinka hyvin brändien esittämät kaupungit kohtaavat ihmisten omat paikkaidentiteetit? Millä tavalla kaupunkiympäristö arvottuu osana arkielämää, brändityötä ja suojeludiskurssia? Millä tavalla hallinto-organisaatioiden määrittelemä ja ihmisten arjen kautta rakentuva kaupunki kohtaavat? Miten arkisiksi ja jokapäiväisiksi mielletyt ympäristöt (esim. esikaupunkialueet) voisivat kasvaa osaksi kaupungin imagoa ja kulttuuriympäristöön liittyviä julkisia arvoasetelmia? Ja miten eri ryhmät ymmärtävät ajan osana kaupungin arvo- ja identiteettiperustaa?